한국   대만   중국   일본 
Vihavainen: Vladimir -isa aurinkoinen

lauantai 28. helmikuuta 2015

Vladimir -isa aurinkoinen





Vladimir – aurinkoinen

Stalinia lienee sanottu ”aurinkoiseksi” vain Suomessa. Tietaakseni ei ole tutkittu, mista tama nimitys on meilla peraisin, ehkapa se on sota-ajan tuotteita ja pilkallisessa mielessa kaytetty. Venajalta en ole sita loytanyt.
  Sen sijaan kaikkien tuntema ihmisaurinko on Venajalla suuriruhtinas Vladimir - Krasno Solny?ko , kaunis, tai upea aurinko. Voi sen ajatella myos punaista aurinkoa tarkoittavan ja asialle on sikalikin perusteita, etta sankari oli perso alkoholille.
Yhta kaikki, Vladimir I Pyha eli Vladimir Svjatoslavovit? Suuri, Novgorodin ruhtinas ja Kiovan suuriruhtinas oli se henkilo, joka valitsi venalaisille uuden uskonnon ja kastatti kiovalaisensa Dneprissa vuonna 988.
Tama urotyo oli ilman muuta hanen kaikkein merkittavimpansa ja silla oli seuraukset vuosituhanneksi, ehka voi jopa sanoa vuosituhansiksi. Venajan kastamisen ohella Vladimir sai viela muutakin aikaan. Imja Rossija -ohjelman 500 sankarin kirja mainitsee vjatit?ien, radimit?ien ja jatvagien kukistamisen, sodat pet?enegeja, Volgan Bolgariaa, Bysanttia ja Puolaa vastaan, alueen laajentamisen ja Kiovan linnoittamisen. Taman todetaan lisanneen muinaisen Rusin kansainvalista auktoriteettia. Kirkko pitaa Vladimiria apostolien veroisena ( ravnoapostolnyi ) pyhana.
Vladimir-aurinkoinen on siita merkittava hallitsija, etta han myos seikkailee lukemattomissa kansantarinoissa, bylinoissa, jotka vilisevat erilaisia taruhahmoja, vakevasta Ilja Murometsista kauppiaaseen ja laulajaan, Sadkoon. Merkillista on, etta suurin osa naista lauluista on 1800-luvulla koottu Pohjois-Venajalta, erityisen paljon Karjalasta Ki?in tienoilta, vaikka itse tapahtumat sijoittuvat tuhannen kilometrin paahan Kiovaan ja tuhannen vuoden takaiseen aikaan.
Tarinat siita, miten ortodoksisesta uskonnosta tuli Venajan uskonto, lienevat kaikille paapiirteissaan tuttuja. On silti kiintoisaa katsoa, miten asiat esitettiin Nestorin kronikassa ( Povest vremennyh let ).
Vladimir ei ollut suinkaan Venajan ensimmainen kristitty, sellainen oli ollut jo hanen isoaitinsa Olga, ovela ja kova hallitsija, joka menestyi toimissaan. Vladimir oli kuitenkin karski soturi eika lammennyt uudelle uskonnolle ennen kuin sai kokea sen ihmeen, etta JHV paransi hanen silmasairautensa. Lisaksi kaste oli ehtona avioliitolle Bysantin keisarin tyttaren kanssa.
Kuten tunnettua, Vladimirin kastaminen tapahtui Korsunissa (Khersonesos), nykyisella Krimilla, mihin muuan nykyisempi Vladimir on syysta tai toisesta viitannut. Krim ei kuitenkaan ollut Rusin aluetta, vaan vain sen valiaikaisesti Bysantilta valloittama.
Vladimirin mummo, kuten myos monet hanen alamaisensa, etenkin varjagit, olivat siis kastettuja kristittyja. Tama ei viela edistanyt hurskauselamaa kovinkaan pitkalle eika taannut kristinopin tietoja. Kuten kronikka kertoo, Vladimir oli suuri syntinen, joka oli muun muassa tappanut veljensa. Lisaksi han oli kovin irstas. ”Vaimoja hanella oli Vy?gorodissa kolmesataa, Belgorodissa kolmesataa ja Berestovossa, jota nykyaan nimitetaan Berestovojeksi, kaksisataa. Han oli lihanhimossaan kyltymaton ja han harjoitti haureutta naitujen naisten kanssa ja raiskasi neitsyita. Han rakasti naisia kuten Salomo, silla kerrotaan, etta Salomolla oli seitsemansataa vaimoa ja kolmesataa jalkavaimoa. Salomo oli viisas, vaikka kohtasikin lopulta tuhonsa. Mutta tama oli typera, vaikka hankkikin ennen kuolemaansa itselleen ikuisen pelastuksen” (Marja-Leena Jaakkolan suomennoksen mukaan kuten muutkin taman blogin lainaukset).
Uskonasiat alkoivat syysta tai toisesta kiinnostaa Upeaa Aurinkoa ja han kuunteli muhamettilaisia bolgaareja, jotka kertoivat, etteivat saa juoda viinia eivatka syoda sianlihaa, mutta kuoltuaan sen sijaan tyydyttaa himonsa sitsemankymmenen kaunottaren kanssa. Muhammed oli bolgaarien mukaan sanonut, etta taalla maan paalla oli antauduttava kaikenlaisille riettauksille. ”Ja he laskettelivat sellaisia valheita, etta niista ei voi hapeamatta kirjoittaa. Vladimir kuunteli heita, koska hankin rakasti naisia ja rietasta elamaa. Mutta han ei pitanyt ymparileikkauksesta eika halunnut kieltaytya sianlihan syonnista saatikka viinista. Han sanoi ’Juominen on venalaisten ilo, ilman sita emme voi elaa’”.
Saksalaisten katolisten usko kuulosti Vladimirista jonninjoutavalta eivatka juutalaiset vakuuttaneet. Heidan jumalansahan oli sallinut ajaa heidat hajalleen ympari maailmaa. Halusivatko he venalaisille samaa kohtaloa?
Sitten Vladimirin luokse tuli kreikkalainen filosofi, joka ei nakojaan malttanut pidattaytya kilpailijoidensa panettelusta. Muhamettilaisia bolgaareja han nimitti kansoista kirotuimmaksi ja Sodoman asukkaisiin verrattavissa oleviksi. Heidan uskonsa hapaisi taivaan ja maan ja tavat olivat sikamaisia: ”Silla veden, jolla he ovat pesseet alaruumiinsa, he valuttavat suuhunsa ja hierovat silla partaansa ja tekevat sen Muhammedin kunniaksi. Samoin tekevat heidan vaimonsa ja he tekevat vielakin iljettavampaa…” Sen kuultuaan Vladimir sylkaisi maahan ja sanoi: ’Inhottavaa’.”
Tassa kohtaa tulee mieleen, etta tarinat venalaisten itsensa omituisista peseytymistavoista, jotka hieman muistuttivat kreikkalaisen tassa esittamia, tulivat ainakin kerran esille eraassa viime sotien suomalaisessa propagandaohjelmassa.
Yhta kaikki, myos eri uskontojen jumalanpalvelukset poikkesivat erittain paljon toisistaan. Vladimirin lahettilaat kertoivat, etta bolgaarien jumalanpalvelus oli kelvoton: ”Tehtyaan kumarrukset bolgaari istuu katse harittaen kuin vahamielisella, eika siella ole iloa eika onnea, vain murhetta ja hirvittava loyhka. Heidan uskonsa on huono. ” Myos latinalaisten menot vaikuttivat varsin jonninjoutavilta.
Kreikkalaisten jumalanpalvelus sen sijaan oli niin loistokas, etteivat lahettilaat tienneet, olivatko taivaassa vai maan paalla. He eivat edes osanneet selittaa kokemaansa, tiesivat vain sen, etta ”Jumala oli siella ihmisten kanssa ja etta heidan jumalanpalveluksensa on parempi kuin missaan muussa maassa. emme pysty unohtamaan sita kauneutta, silla jokainen ihminen, joka on saanut maistaa makeaa, ei sen jalkeen enaa ota karvata, emmeka mekaan voi enaa jaada tanne.” Pajarit sanoivat: Ellei kreikkalaisten usko olisi hyva, ei isoaitisi Olga olisi ottanut sita omakseen ja han sentaan oli kaikkia muita viisaampi”.
Venajan kastaminen tapahtui Kiovassa, joka oli Venajan ( Rusin ) kaupunkien aiti ja jonka kukkuloita itse apostoli Andreas oli kerran kaynyt siunaamassa. Puiset epajumalankuvat, joihin kuuluivat muun muassa Perun eli Piru ja Volos eli Veles , kaadettiin ja hinattiin Dnepriin. Matkalla niita havaistiin ruoskimalla.
Kun kansa oli kastettu Dneprissa, alkoi myos valistuksen valo levita kautta Rusin . Siten toteutui ennustus, joka kuului nain: ” Ja sina paivana kuulevat kuurot kirjan sanoja ja mongertajien puhe kay selkeasti ”.
” Ja paholaisen muisto havisi humisten, mutta Herra elaa iankaikkisesti, lauloivat Venajan pojat ylistysta Pyhan Kolminaisuuden kirkossa, ja vanhurskaat miehet ja uskovaiset naiset, tama Jumalan valitsema uusi kristikansa, joka otti kasteen ja teki parannuksen syntien anteeksi saamiseksi, kiroaa pahat henget.”
Vladimir itse oli valistunut, samoin hanen poikansa ja hanen maansa, arvioi kronikoitsija.
Eika tassa kyllin. Kun pet?enegit loivat hajalle Vladimirin pienen dru?inan ja suuriruhtinas itse vaivoin pelastui piiloutumalla sillan alle, han lupasi pelastuakseen rakentaa kirkon Vasiljevoon pyhan kirkastuksen ( preobra?enie ) kunniaksi, ” silla paiva, jolloin taistelu kaytiin, oli Kristuksen kirkastumisen paiva. Valtettyaan vaaran, Vladimir rakensi kirkon ja jarjesti suuret juhlat, joita varten pantiin kolmetuhatta kannua mesijuomaa. ” Juhlia Krasno Solny?ko jarjesti enemmankin ja jakeli niissa koyhille herkkuja ja rahaa valtion kirstusta. Sairaat ja koyhat, jotka eivat itse jaksaneet kavella, haettiin kestitysta saamaan valtion, eli dru?inan miesten toimesta.
Hyva hallitsija tuo aurinkoinen siis lopulta oli perisyntisyydestaan huolimatta. Kronikoitsija kiteyttaa asian: ” On ihmeellista, miten paljon hyvaa han teki Venajanmaalle kastamalla sen kansan. Me kristityt emme osoite hanelle sita kunniaa, minka han on teoillaan ansainnut. Silla ellei han olisi meita kastanut, elaisimme vielakin paholaisen pauloissa .”
Vaikka Vladimir oli ennen elanyt iljettavassa lihan himossa, han katui sita myohemmin ankarasti apostolin sanoin: ” Missa synti on suurentunut, siina armo on tullut ylen maarin runsaaksi ”.
Kristinuskon ja nimenomaan sen kreikkalaisen muodon omaksuminen todella varmasti oli Venajan historian suurimpia ja kohtalokkaimpia valintoja. Kirkothan eivat tuolloin itse asiassa olleet viela jakaantuneet, mutta tie myohempaan vastakkainasetteluun katolisen lannen kanssa oli tuolla valinnalla valmistettu. Pjotr T?aadajev kuuluisassa filosofisessa kirjeessaan vuonna 1836 valitti koko tapahtumaa ja johti siita venalaisen kulttuurin onnettomuudet ja takapajuisuuden. Hanet tunnetusti julistettiin virallisesti mielipuoleksi, mutta hanen kysymyksenasettelunsa kiinnostavuus on eittamaton.
Krasno Solny?kon muisto elaa ja hanen tyonsa jalki nakyy.

Lahettanyt klo

5 kommenttia:

  1. Tapio 28. helmikuuta 2015 klo 13.45

    Olen seurannut noita pro-Venaja patrioottien kirjoituksia ja erityisesti kiinnittyy ortodoksisten symbolien ja Neuvostoliiton symbolien sulautuminen keskenaan. Myos se josta Timo on maininnut eli taman lantisen modernin elamanmuodon tiukka arvostelu on ilmeista ja se nakyy mm. tallaisissa kirjoituksissa:

    http://thesaker.is/from-napoleon-to-adolf-hitler-to-conchita-wurst/

    "If Napoleon was hated and Hitler was feared, Conchita Wurst is simply despised. Even the Russian liberals, who still get plenty of time on Russian TV, now find nothing better to say than “our government is every bit as bad the those in the West” – hardly an enthusiastic response. The fact is that for all practical purposes, and for the first time in over 300 years, there really is no more truly pro-European or pro-Western camp in Russia, not in the elites, not amongst the common people. Oh sure, there are still plenty of 5th columnists in the top echelons of power (we have the West of 1980s and 1990s to thank for that too), but they cannot openly show their face and promote their ideas. Even they now have to pretend that they are disgusted with West and “patriotic”. This process is made even deeper by another very important factor:

    The Russians have changed too

    Yes, the Russians have changed. There is an entire generation of Russians now which does not remember the Soviet Union and they don’t have the kind of guilt/inferiority complex the older generation sometimes had.

    Here is a joke I heard for the first time in 2008: “how do you recognize a foreigner on the Red Square? He is the one dressed like a pauper” – not very funny unless you remember the Soviet years when the only people wearing fashionable clothes were only foreigners. Now this has turned around – the youth feels totally free from any Soviet-related guilt or inferiority complex and, in fact, a lot of young Russians feel confident and often quite superior to their European neighbors whom they view maybe like a good suitcase: nice, comfortable, useful – but most definitely not inspiring in the least. In some circles I even detect a bigger respect for the WWII Soviet generation then for the modern Europeans. Oh sure, they are welcome to sell Russia their cars or ham, but if they stop, there are plenty of other good cars and ham producers in the rest of the world. "

    Vastaa Poista
  2. Anonyymi 28. helmikuuta 2015 klo 14.36

    "Kristinuskon ja nimenomaan sen kreikkalaisen muodon omaksuminen todella varmasti oli Venajan historian suurimpia ja kohtalokkaimpia valintoja. Kirkothan eivat tuolloin itse asiassa olleet viela jakaantuneet, mutta tie myohempaan vastakkainasetteluun katolisen lannen kanssa oli tuolla valinnalla valmistettu. Pjotr T?aadajev kuuluisassa filosofisessa kirjeessaan vuonna 1836 valitti koko tapahtumaa ja johti siita venalaisen kulttuurin onnettomuudet ja takapajuisuuden. Hanet tunnetusti julistettiin virallisesti mielipuoleksi, mutta hanen kysymyksenasettelunsa kiinnostavuus on eittamaton."

    Kieltamatta ortodoksisuuden ja muunkin bysanttilaisen kulttuurin tuntemus on avainasemassa, mikali venalaista kulttuuria haluaa ymmartaa pintaa syvemmalta. Muita siihen leimansa lyovia piirteita, joiden tuntemus on niin ikaan ymmartamyksen ehto, ovat maan valtava maantieteellinen koko ja pitkat etaisyydet, mongolivallan aika (jonka perinto nakyy valitettavasti yha tanakin paivana), seka viimeisimpana suurena kulttuurisena mullistuksena 70 vuotta kestanyt kommunismin jakso. Joten eipa ihmekaan, jos ko. kulttuuriin sisaltyy myos sellaisia aineksia, joita voi pitaa enemman tai vahemman traumatisoituneina.

    -G-mies-

    Vastaa Poista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 28. helmikuuta 2015 klo 21.58

      "Kieltamatta ortodoksisuuden ja muunkin bysanttilaisen kulttuurin tuntemus on avainasemassa, mikali venalaista kulttuuria haluaa ymmartaa pintaa syvemmalta. Muita siihen leimansa lyovia piirteita, joiden tuntemus on niin ikaan ymmartamyksen ehto, ovat maan valtava maantieteellinen koko ja pitkat etaisyydet..."

      Kun ortodoksisuus ja bysantilainen kulttuuri alkoivat levita Venajalle, Venajalla ei viela ollut valtavaa maantieteellista kokoa. Se on ymmartamyksen tarkein ehto.

      Palatkaamme kuitenkin Pjotr T?aadajevin kuuluisaan ensimmaiseen filosofiseen kirjeeseen vuodelta 1829:

      "Let us consult history again; it is history which explains people. What were we doing as the edifice of modern civilization was arising out of the struggle between the northern peoples energetic barbarism and the lofty religious thought. Forced by a fatal destiny, we proceeded to seek the moral code which was to constitute our education in miserable Byzantium, an object held in profound contempt of these peoples. A moment before, an ambitious spirit had removed this Christian family from the universal fraternity: the idea we reaped was in this way disfigured by human passion. In Europe at that time the vivifying principle of unity animated everything. Everything emanated from it and everything converged in it. The entire intellectual movement of this epoch was directed towards the unity of human thought, and every impulse arose from this powerful need to arrive at a universal idea, which is the genius of modern times. Strangers to this marvelous principle, we became a pray for conquest. And then when freed from the foreign yoke, had we not been separated from the common family, we might had profited from these ideas which had arisen during this period among our western brothers; however, we fell into an even more obdurate slavery, sanctified by the fact of our deliverance."



      Poista
  3. Timo Vihavainen 1. maaliskuuta 2015 klo 9.22

    Juuripa niin. Ja tuo kirje tuli kuuluisaksi, kun se julkaistiin Teleskop-lehdessa vuonna 1836. Jostakin syysta se ei oillut englanniksi eika edes alkuperaisella ranskankielella, vaan venajaksi, jota Tshaadajev myos osasi. Tshaadajevin teksteja voi muuten lukea myos suomeksi Vesa Oittisen toimittamasta teoksesta Venaja ja Eurooppa, joka sisaltaa mainion valikoiman otsikon tarkoittamaa problematiikkaa.

    Vastaa Poista
  4. Markus 2. maaliskuuta 2015 klo 12.54

    Se etta venalaiset 2010-luvulla yha enemman suorastaan halveksivat lansimaalaisia on paitsi totisinta totta myos hyvin perusteltavissa. Lansimaista kulttuurisen rappion paras esimerkki ei suinkaan ole joku parrakas nainen vaan se uskomaton typeryys, idioottimaisuus ja moukkamaisuus jolla mm. Venajan ulkoministeria on kohdeltu lansimaissa, tulee jatkossa laskemaan lansimaisuuden arvostuksen Venajalla jollekin sylkea taynna olevan tuvan lattian tasolle. Itsepahan olemme roolimme omaksuneet. Kuka hullu enaa tallaisen "arvoyhteison" puolesta voisi edes ajatella kaatuvansa taistelutantereella?

    Vastaa Poista

Kirjoita nimella.

Tilaa: Laheta kommentteja (Atom)