Wallis ja Futuna
Territoire de Wallis-et-Futuna
|
|
|
lippu
|
vaakuna
|
Sijainti
|
|
Hallinto
|
Hallintopaakaupunki
|
Mata-Utu
|
viralliset kielet
|
ranska
|
Tilastotiedot
|
Pinta-ala
1
|
142 km²
|
Vakiluku
|
-
2018
vaestolaskenta
|
11 562
|
|
Wallis ja Futuna
eli virallisesti
Wallisin ja Futunan yhteiso
[1]
on
Ranskan
merentakainen alue
etelaisella
Tyynellamerella
. Alue koostuu kolmesta paasaaresta,
Wallisista
(Uvea),
Futunasta
ja
Alofista
, seka noin 20 pienemmasta saaresta ja luodosta. Saarista vain Wallis ja Futuna ovat asuttuja. Wallis ja sen paakaupunki
Mata-Utu
on alueen hallinnollinen keskus. Saarten asukasluku laskee jatkuvasti, ja vuonna 2018 asukkaita oli noin 11 600.
Wallis ja Futunan yhteenlaskettu maapinta-ala on 142 neliokilometria.
[2]
Suurimmalla saarella Wallisilla on pinta-alaa 77,9 neliokilometria. Futunan pinta-ala on 64 neliokilometria ja Alofin 51 neliokilometria.
[3]
Wallis on tuliperainen ja pinnanmuodostukseltaan hyvin tasainen saari, jolla ei ole virtaavia vesia.
[4]
Sen korkein kohta
Lulu Fakahega
on 145 metrin korkeudella merenpinnasta. Saarella on matala
laguuni
, jonka ymparilla on useita hiekkasarkkia. Saarella on myos useita kraatterijarvia. Futuna ja sen naapuri Alofi sijaitsevat 230 kilometrin paassa lounaaseen Wallisista. Saarten valissa on noin kolme kilometria levea kanaali.
[4]
Molemmat saaret ovat tuliperaisia,
[4]
ja pinnanmuodostukseltaan ne ovat makisempia kuin Wallis, Futunan korkeimman kohdan Puken sijaitessa 524 metrin ja Alofin
Kolofaun
ollessa 417 metrin korkeudella merenpinnasta.
[5]
Futunalla on jonkin verran jokia, mutta Alofilla ei ole makeanveden lahteita.
[4]
Wallisin ja Futunan alkuperaista metsaa on jaljella enaa vahan hakkuiden takia. Puuta kaytetaan polttoaineena, ja metsien haviaminen on lisannyt eroosiota. Alofilla metsa on sailynyt lahes alkuperaisessa kunnossaan.
[3]
Wallis ja Futunan ilmasto on trooppinen, ja vuodessa on kaksi selkeaa vuodenaikaa. Sademaarat ovat suuria ja ilmankosteus on korkea. Marraskuusta maaliskuuhun on kuuma ja runsassateinen syklonikausi, jolloin keskilampotila on noin 31 °C. Huhtikuusta lokakuuhun kestaa kuivempi ja hieman viileampi vuodenaika, jolloin
pasaatituulet
puhaltavat ja keskilampotila on noin 27 °C.
[4]
Lapitakulttuurin
edustajat asuttivat Wallisin ja Futunan vuosina 1500?500 eaa. Saaren asukkaat harjoittivat talloin maanviljelya ja kalastusta.
[4]
Futunalta loydettyja esineita on ajoitettu 2 800 vuoden paahan, mutta on todennakoista etta saarella on viela vanhempia loytamattomia merkkeja ihmisasutuksesta. Saarten asuttamisen jalkeen Futuna joutui
Samoan
vaikutusvallan piiriin, ja 1400-luvulta eteenpain Wallis karsi
tongalaisten
hyokkayksista. Hyokkaykset aiheuttivat paljon tuhoa, ja osittain taman takia tongalaiset linnoitukset ovat saaren harvoja arkeologisia jaanteita.
[6]
Alankomaalaiset
tutkimusmatkaajat
Jaques Le Maire
ja
Wilhelm Schouten
saapuivat Futunalle vuonna 1616 ja antoivat sille nimen
Hoorn
Alankomaissa sijaitsevan
Hoornin
mukaan. Eurooppalaisten saapuessa saarilla oli kolme kuningaskuntaa: Uvea, Alo ja Sigave.
[4]
Seuraava alueella kaynyt eurooppalainen oli
brittilainen
Samuel Wallis
, joka kavi Uvealla vuonna 1767. Taman jalkeen saari nimettiin Wallisiksi ja toisin kuin nimi Futunan nimi Hoorn, se on kaytossa edelleen. 1800-luvun puolivalista lahtien saarista tuli suosittu pysahdyspaikka
valaanpyytajien
keskuudessa. Heita seurasivat kauppiaat ja lahetyssaarnaajat, joista ensimmaiset olivat
katolilaisia
.
Pierre Bataillon
toimi Wallisilla ja
Pierre Chanel
Futunalla vuodesta 1837 lahtien. Paikallinen kuningas Niuluki surmasi Chanelin vuonna 1841 tehden tasta Tyynenmeren alueen ensimmaisen pyhimyksen. 1800-luvun puolivalin jalkeen Wallis ja Futuna ajautuivat pikkuhiljaa Ranskan alaisuuteen. Virallisesti Ranska otti alueen haltuunsa vuosina 1886?1888.
[6]
Toisessa maailmansodassa
Wallis ja Futuna asettuivat
Vichyn Ranskan
puolelle
Vapaata Ranskaa
vastaan.
Yhdysvallat
otti kuitenkin saaret haltuunsa toukokuussa 1942 noin 2 000 miehen voimin. Enimmillaan amerikkalaisia oli saarilla 6 000, ja he rakensivat alueelle useita lentokenttia seka tieverkostoa.
[4]
Vuonna 1959 saarten asukkaat aanestivat Ranskan merentakaiseksi alueeksi tulemisesta,
[4]
ja Wallis ja Futunasta tuli Ranskan merentakainen alue 29. heinakuuta 1961.
[6]
Vuonna 1998
sykloni
tuhosi suuren osan Wallisin viljelyalueista, minka jalkeen Ranska tuki alueen elpymista.
[4]
Wallis ja Futunassa valtaa kayttaa lahinna
aliki
-niminen ylaluokka. Ylaluokan joukosta valitaan kuningas, joka voi nousta valtaan tai havita valtansa riippuen julkisesta tuesta. Futunalla on kaksi kuningasta kahdessa erillisessa kuningaskunnassa.
[6]
Yhteensa kuningaskuntia on kolme ja ne ovat nimeltaan Alo, Sigave ja Wallis
[2]
. Kuningasjarjestelmasta on seurannut ongelmia Wallisilla, jossa paikallinen kuningas
Tomasi Kulimoetoke II
hallitsi itsevaltaisesti tayttaen tarkeimmat virat sukulaisillaan.
[7]
Han myos muun muassa kumosi oikeuden kuolemantuottamuksesta langettaman 18 kuukauden vankilatuomion pojalleen. Myohemmin kuningas yritettiin kaataa Ranskan tuella, ja seuranneissa mellakoissa kuoli yksi ihminen. Tomasi Kulimoetokea ei saatu kaadetuksi, mutta han kuoli vuonna 2007.
[8]
Alueella toimii myos 20-paikkainen
paikallisparlamentti
, jolla on valta saataa lakeja. Sen jasenet valitaan vaaleilla viiden vuoden valein, ja sen johtajalla on laajat veto-oikeudet. Alueen asukkaat aanestavat myos paikalliset edustajat
Ranskan senaattiin
ja
Ranskan kansalliskokoukseen
.
[4]
Noin nelja viidesosaa Wallis ja Futunan vaestosta saa elantonsa maanviljelysta. Tarkeimpia viljelykasveja ovat
jamssi
,
taro
ja
banaani
. Sikoja ja karjaa kasvatetaan jossain maarin. Kalastus on suhteellisen merkittavassa asemassa. Saarilla ei ole erityisia luonnonvaroja, ja vientitulot ovat vahaisia. Tarkeimpia vientimaita ovat
Vietnam
,
Uusi-Kaledonia
,
Italia
ja
Japani
. Suurin osa tuonnista tulee Ranskasta ja
Australiasta
. Etenkin ruokatuotteita, sahkolaitteita ja ajoneuvoja tuodaan maahan. Wallis ja Futuna saa tulonsa Ranskan tuista, kalastusoikeuksien myymisesta, tuontitulleista ja Uudessa-Kaledoniassa tyoskentelevilta wallisfutunalaisilta vierastyolaisilta. Wallis on saarista kehittynein, ja siella on parempi infrastruktuuri kuin Futunalla. Wallisilla suurimmalla osalla asukkaista on paasy juoksevaan veteen ja sahkoon. Futuna on syrjaisempi, ja esimerkiksi tieverkosto on siella harva. Wallis ja Futunan hallitus on saarten suurin tyollistaja. Saarten matkailuala on rajoittunut.
[4]
Wallisin saarella Hihifossa on kansainvalinen lentoasema, josta on lentoja esimerkiksi
Ranskan Polynesiaan
ja Uuteen-Kaledoniaan. Wallisin ja Futunan saarten valilla on lentoyhteyksia. Rahtilaiva kulkee noin kerran kuukaudessa saarten ja Uuden-Kaledonian paakaupungin Noumean valilla.
[4]
Vuoden 2018 vaestonlaskennan mukaan Wallis ja Futunalla oli 11 562 asukasta, joista suurin osa asuu rannikkoalueilla. Yli kaksi kolmasosaa vaestosta asuu Wallisin saarella.
[4]
Vuoden 2001 arvion mukaan 60 prosenttia asukkaista on alle 20-vuotiaita
[9]
. Alue menettaa jatkuvasti asukkaita maastamuuton takia, ja vuosina 2003?2018 saarten asukasluku on laskenut yli kolmellatuhannella.
[10]
Uudessa-Kaledoniassa asuu enemmaan wallisfutunalaisia kuin Wallis ja Futunassa. Alueen alkuperaiset asukkaat ovat polynesialaisia, ja pieni osa asukkaista on eurooppalaisia.
[4]
Noin 99 prosenttia alueen asukkaista on uskonnoltaan katolilaisia. Alueella puhutaan
tongalle
sukua olevaa
wallisin kielta
ja
samoalle
sukua olevaa
futunaa
. Alueen virallinen kieli on kuitenkin
ranska
.
[2]
Perusasteen ja alemman toisen asteen koulutus on ilmaista Wallis ja Futunalla. Valtio ja katolinen lahetystyo ovat vastuussa perusasteen koulutuksesta ja valtio yksin alemman toisen asteen koulutuksesta. Saarilla ei ole tarjolla korkeamman asteen koulutusta, vaan asukkaiden on mentava esimerkiksi Uuteen-Kaledoniaan tai manner-Ranskaan korkeamman koulutuksen perassa.
[4]
Wallis ja Futunalla on sairaaloita, joissa on ilmaisia terveyspalveluja.
[4]
- South Pacific & Micronesia
. Lonely Planet, 2006.
ISBN 1741043042
.
(englanniksi)
- ↑
Maat, paakaupungit ja kansalaisuudet
Kotimaisten kielten keskus.
Arkistoitu
22.4.2017. Viitattu 22.4.2017.
- ↑
a
b
c
Wallis and Futuna
The World Factbook
. CIA.
Arkistoitu
11.10.2017. Viitattu 4.6.2011.
(englanniksi)
- ↑
a
b
South Pacific & Micronesia
, s. 814.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
h
i
j
k
l
m
n
o
p
q
Kiste, Robert C.; yms.:
Wallis and Futuna
britannica.com
. Encyclopædia Britannica. Viitattu 4.9.2020.
(englanniksi)
- ↑
South Pacific & Micronesia
, s. 813.
- ↑
a
b
c
d
South Pacific & Micronesia
, s. 811.
- ↑
South Pacific & Micronesia
, s. 812.
- ↑
Smith, Alex Duval:
King Tomasi Kulimoetoke II
The Independent
. Viitattu 4.6.2011.
(englanniksi)
- ↑
French Colonies ? Wallis and Futuna, Part 1
Discoverfrance.net. Viitattu 22.4.2017.
(englanniksi)
- ↑
Brinkhoff, Thomas:
Wallis and Futuna: Islands, Districts & Majot Villages
citypopulation.de
. Viitattu 5.9.2020.
(englanniksi)
|
---|
| Itsenaiset valtiot
| | |
---|
| Itsehallintoalueet
| |
---|
|