Wallis ja Futuna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wallis ja Futuna
Territoire de Wallis-et-Futuna

lippu vaakuna
Sijainti
Hallinto
Hallintopaakaupunki Mata-Utu
viralliset kielet ranska
Tilastotiedot
Pinta-ala 1 142 km²
Vakiluku
 - 2018 vaestolaskenta 11 562

Wallis ja Futuna eli virallisesti Wallisin ja Futunan yhteiso [1] on Ranskan merentakainen alue etelaisella Tyynellamerella . Alue koostuu kolmesta paasaaresta, Wallisista (Uvea), Futunasta ja Alofista , seka noin 20 pienemmasta saaresta ja luodosta. Saarista vain Wallis ja Futuna ovat asuttuja. Wallis ja sen paakaupunki Mata-Utu on alueen hallinnollinen keskus. Saarten asukasluku laskee jatkuvasti, ja vuonna 2018 asukkaita oli noin 11 600.

Wallis ja Futunan kartta.

Wallis ja Futunan yhteenlaskettu maapinta-ala on 142 neliokilometria. [2] Suurimmalla saarella Wallisilla on pinta-alaa 77,9 neliokilometria. Futunan pinta-ala on 64 neliokilometria ja Alofin 51 neliokilometria. [3] Wallis on tuliperainen ja pinnanmuodostukseltaan hyvin tasainen saari, jolla ei ole virtaavia vesia. [4] Sen korkein kohta Lulu Fakahega on 145 metrin korkeudella merenpinnasta. Saarella on matala laguuni , jonka ymparilla on useita hiekkasarkkia. Saarella on myos useita kraatterijarvia. Futuna ja sen naapuri Alofi sijaitsevat 230 kilometrin paassa lounaaseen Wallisista. Saarten valissa on noin kolme kilometria levea kanaali. [4] Molemmat saaret ovat tuliperaisia, [4] ja pinnanmuodostukseltaan ne ovat makisempia kuin Wallis, Futunan korkeimman kohdan Puken sijaitessa 524 metrin ja Alofin Kolofaun ollessa 417 metrin korkeudella merenpinnasta. [5] Futunalla on jonkin verran jokia, mutta Alofilla ei ole makeanveden lahteita. [4] Wallisin ja Futunan alkuperaista metsaa on jaljella enaa vahan hakkuiden takia. Puuta kaytetaan polttoaineena, ja metsien haviaminen on lisannyt eroosiota. Alofilla metsa on sailynyt lahes alkuperaisessa kunnossaan. [3]

Wallis ja Futunan ilmasto on trooppinen, ja vuodessa on kaksi selkeaa vuodenaikaa. Sademaarat ovat suuria ja ilmankosteus on korkea. Marraskuusta maaliskuuhun on kuuma ja runsassateinen syklonikausi, jolloin keskilampotila on noin 31 °C. Huhtikuusta lokakuuhun kestaa kuivempi ja hieman viileampi vuodenaika, jolloin pasaatituulet puhaltavat ja keskilampotila on noin 27 °C. [4]

Varhainen historia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lapitakulttuurin edustajat asuttivat Wallisin ja Futunan vuosina 1500?500 eaa. Saaren asukkaat harjoittivat talloin maanviljelya ja kalastusta. [4] Futunalta loydettyja esineita on ajoitettu 2 800 vuoden paahan, mutta on todennakoista etta saarella on viela vanhempia loytamattomia merkkeja ihmisasutuksesta. Saarten asuttamisen jalkeen Futuna joutui Samoan vaikutusvallan piiriin, ja 1400-luvulta eteenpain Wallis karsi tongalaisten hyokkayksista. Hyokkaykset aiheuttivat paljon tuhoa, ja osittain taman takia tongalaiset linnoitukset ovat saaren harvoja arkeologisia jaanteita. [6]

Eurooppalaisten tulo

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Alankomaalaiset tutkimusmatkaajat Jaques Le Maire ja Wilhelm Schouten saapuivat Futunalle vuonna 1616 ja antoivat sille nimen Hoorn Alankomaissa sijaitsevan Hoornin mukaan. Eurooppalaisten saapuessa saarilla oli kolme kuningaskuntaa: Uvea, Alo ja Sigave. [4] Seuraava alueella kaynyt eurooppalainen oli brittilainen Samuel Wallis , joka kavi Uvealla vuonna 1767. Taman jalkeen saari nimettiin Wallisiksi ja toisin kuin nimi Futunan nimi Hoorn, se on kaytossa edelleen. 1800-luvun puolivalista lahtien saarista tuli suosittu pysahdyspaikka valaanpyytajien keskuudessa. Heita seurasivat kauppiaat ja lahetyssaarnaajat, joista ensimmaiset olivat katolilaisia . Pierre Bataillon toimi Wallisilla ja Pierre Chanel Futunalla vuodesta 1837 lahtien. Paikallinen kuningas Niuluki surmasi Chanelin vuonna 1841 tehden tasta Tyynenmeren alueen ensimmaisen pyhimyksen. 1800-luvun puolivalin jalkeen Wallis ja Futuna ajautuivat pikkuhiljaa Ranskan alaisuuteen. Virallisesti Ranska otti alueen haltuunsa vuosina 1886?1888. [6]

Myohemmat vaiheet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Toisessa maailmansodassa Wallis ja Futuna asettuivat Vichyn Ranskan puolelle Vapaata Ranskaa vastaan. Yhdysvallat otti kuitenkin saaret haltuunsa toukokuussa 1942 noin 2 000 miehen voimin. Enimmillaan amerikkalaisia oli saarilla 6 000, ja he rakensivat alueelle useita lentokenttia seka tieverkostoa. [4] Vuonna 1959 saarten asukkaat aanestivat Ranskan merentakaiseksi alueeksi tulemisesta, [4] ja Wallis ja Futunasta tuli Ranskan merentakainen alue 29. heinakuuta 1961. [6] Vuonna 1998 sykloni tuhosi suuren osan Wallisin viljelyalueista, minka jalkeen Ranska tuki alueen elpymista. [4]

Wallisin entinen kuningas Tomasi Kulimoetoke II .

Wallis ja Futunassa valtaa kayttaa lahinna aliki -niminen ylaluokka. Ylaluokan joukosta valitaan kuningas, joka voi nousta valtaan tai havita valtansa riippuen julkisesta tuesta. Futunalla on kaksi kuningasta kahdessa erillisessa kuningaskunnassa. [6] Yhteensa kuningaskuntia on kolme ja ne ovat nimeltaan Alo, Sigave ja Wallis [2] . Kuningasjarjestelmasta on seurannut ongelmia Wallisilla, jossa paikallinen kuningas Tomasi Kulimoetoke II hallitsi itsevaltaisesti tayttaen tarkeimmat virat sukulaisillaan. [7] Han myos muun muassa kumosi oikeuden kuolemantuottamuksesta langettaman 18 kuukauden vankilatuomion pojalleen. Myohemmin kuningas yritettiin kaataa Ranskan tuella, ja seuranneissa mellakoissa kuoli yksi ihminen. Tomasi Kulimoetokea ei saatu kaadetuksi, mutta han kuoli vuonna 2007. [8]

Alueella toimii myos 20-paikkainen paikallisparlamentti , jolla on valta saataa lakeja. Sen jasenet valitaan vaaleilla viiden vuoden valein, ja sen johtajalla on laajat veto-oikeudet. Alueen asukkaat aanestavat myos paikalliset edustajat Ranskan senaattiin ja Ranskan kansalliskokoukseen . [4]

Talous ja liikenne

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noin nelja viidesosaa Wallis ja Futunan vaestosta saa elantonsa maanviljelysta. Tarkeimpia viljelykasveja ovat jamssi , taro ja banaani . Sikoja ja karjaa kasvatetaan jossain maarin. Kalastus on suhteellisen merkittavassa asemassa. Saarilla ei ole erityisia luonnonvaroja, ja vientitulot ovat vahaisia. Tarkeimpia vientimaita ovat Vietnam , Uusi-Kaledonia , Italia ja Japani . Suurin osa tuonnista tulee Ranskasta ja Australiasta . Etenkin ruokatuotteita, sahkolaitteita ja ajoneuvoja tuodaan maahan. Wallis ja Futuna saa tulonsa Ranskan tuista, kalastusoikeuksien myymisesta, tuontitulleista ja Uudessa-Kaledoniassa tyoskentelevilta wallisfutunalaisilta vierastyolaisilta. Wallis on saarista kehittynein, ja siella on parempi infrastruktuuri kuin Futunalla. Wallisilla suurimmalla osalla asukkaista on paasy juoksevaan veteen ja sahkoon. Futuna on syrjaisempi, ja esimerkiksi tieverkosto on siella harva. Wallis ja Futunan hallitus on saarten suurin tyollistaja. Saarten matkailuala on rajoittunut. [4]

Wallisin saarella Hihifossa on kansainvalinen lentoasema, josta on lentoja esimerkiksi Ranskan Polynesiaan ja Uuteen-Kaledoniaan. Wallisin ja Futunan saarten valilla on lentoyhteyksia. Rahtilaiva kulkee noin kerran kuukaudessa saarten ja Uuden-Kaledonian paakaupungin Noumean valilla. [4]

Vuoden 2018 vaestonlaskennan mukaan Wallis ja Futunalla oli 11 562 asukasta, joista suurin osa asuu rannikkoalueilla. Yli kaksi kolmasosaa vaestosta asuu Wallisin saarella. [4] Vuoden 2001 arvion mukaan 60 prosenttia asukkaista on alle 20-vuotiaita [9] . Alue menettaa jatkuvasti asukkaita maastamuuton takia, ja vuosina 2003?2018 saarten asukasluku on laskenut yli kolmellatuhannella. [10] Uudessa-Kaledoniassa asuu enemmaan wallisfutunalaisia kuin Wallis ja Futunassa. Alueen alkuperaiset asukkaat ovat polynesialaisia, ja pieni osa asukkaista on eurooppalaisia. [4] Noin 99 prosenttia alueen asukkaista on uskonnoltaan katolilaisia. Alueella puhutaan tongalle sukua olevaa wallisin kielta ja samoalle sukua olevaa futunaa . Alueen virallinen kieli on kuitenkin ranska . [2]

Perusasteen ja alemman toisen asteen koulutus on ilmaista Wallis ja Futunalla. Valtio ja katolinen lahetystyo ovat vastuussa perusasteen koulutuksesta ja valtio yksin alemman toisen asteen koulutuksesta. Saarilla ei ole tarjolla korkeamman asteen koulutusta, vaan asukkaiden on mentava esimerkiksi Uuteen-Kaledoniaan tai manner-Ranskaan korkeamman koulutuksen perassa. [4]

Wallis ja Futunalla on sairaaloita, joissa on ilmaisia terveyspalveluja. [4]

  • South Pacific & Micronesia . Lonely Planet, 2006. ISBN 1741043042 . (englanniksi)
  1. Maat, paakaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 22.4.2017. Viitattu 22.4.2017.
  2. a b c Wallis and Futuna The World Factbook . CIA. Arkistoitu 11.10.2017. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  3. a b South Pacific & Micronesia , s. 814.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q Kiste, Robert C.; yms.: Wallis and Futuna britannica.com . Encyclopædia Britannica. Viitattu 4.9.2020. (englanniksi)
  5. South Pacific & Micronesia , s. 813.
  6. a b c d South Pacific & Micronesia , s. 811.
  7. South Pacific & Micronesia , s. 812.
  8. Smith, Alex Duval: King Tomasi Kulimoetoke II The Independent . Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  9. French Colonies ? Wallis and Futuna, Part 1 Discoverfrance.net. Viitattu 22.4.2017. (englanniksi)
  10. Brinkhoff, Thomas: Wallis and Futuna: Islands, Districts & Majot Villages citypopulation.de . Viitattu 5.9.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]