Ukraina

Ukraina Укра?на ( Ukrajina )
lippu vaakuna
Ukrainan sijainti.
Valtiomuoto	puolipresidentillinen tasavalta
Presidentti	Volodymyr Zelenskyi
Paaministeri	Denys ?myhal
Paakaupunki	Kiova ( Kyjiv ) (2 845 023 as.) 50°27′00″N , 30°31′24″E
Muita kaupunkeja	Harkova (1 451 028 as.), Odessa (1 014 852 as.), Dnipro (997 754 as.), Donetsk (953 217 as.), Zapori??ja (770 672 as.), Lviv (730 272 as.), Kryvyi Rih (656 478 as.), Mykolajiv (496 188 as.), Mariupol (461 810 as.) [1] lisaa kaupunkeja
Pinta-ala
– yhteensa	603 628 km² ( sijalla 45 )
– josta sisavesia	7 %
Vakiluku (2023)	36 744 636 [2] ( sijalla 36 )
–  vaestotiheys	75,5 as. / km²
– vaestonkasvu	0,622 % [3] (2011)
Viralliset kielet	ukraina
Valuutta	hryvnia (ukr. гривня, hryvnja ) ( UAH )
BKT (2011)
– yhteensa	328 783 milj. USD ( PPP, sija 37 ) [4]  ( sijalla 52 )
– per asukas	7 210 USD (PPP)
HDI (2019)	0,779 [5] ( sijalla 74 )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
–  maatalous	9,8 %
–  teollisuus	32,3 %
–  palvelut	57,9 %
Aikavyohyke	UTC+2
– kesaaika	UTC+3
Itsenaisyys ? Neuvostoliitosta	24. elokuuta 1991
Lyhenne	UA
–  ajoneuvot :	UA
–  lentokoneet :	UR
Kansainvalinen suuntanumero	+380
Tunnuslause	Воля, Злагода, Добро Volja, Zlahoda, Dobro (”Vapaus, sopusointu, hyvyys”)
Kansallislaulu	” ?t?e ne vmerla Ukrajiny ”
Edeltaja(t)	Ukrainan SNT (1917?1991)   Ukrainan kansantasavalta (1917?1921)   Lansi-Ukrainan kansantasavalta (1918?1919)
Infobox OK Nimi-testi OK

Ukraina ( ukr. Укра?на , Ukrajina ) on valtio Ita-Euroopassa . Ukraina on pinta-alaltaan Euroopan toiseksi suurin ja samalla suurin kokonaan Euroopassa oleva maa ja vakiluvultaan Euroopan kahdeksanneksi suurin valtio. Ukrainan rajanaapureita ovat idassa Venaja , pohjoisessa Valko-Venaja , lannessa Puola , Slovakia ja Unkari ja lounaassa Romania ja Moldova . Etelassa maa rajoittuu Mustaanmereen . Maan vakiluku on 37,6 miljoonaa (vuonna 2023) ^[6] ja virallinen kieli on ukraina . Enemmisto maan asukkaista on ukrainalaisia . Ukrainan vakiluku on laskenut voimakkaasti maan itsenaistymisen jalkeen, parhaimmillaan Neuvostoliiton aikaan tasavallassa asui yli 50 miljoonaa asukasta.

Ukraina on enimmakseen aroa ja ylankoa lauhkean mannerilmaston alueella. Ukrainan merkittavin joki on maan itaiseen ja lantiseen osaan jakava Dnepr . Suuri osa maasta on viljelykelpoista ja runsasravinteista. Ukrainan paakaupunki on 2,8 miljoonan asukkaan Kiova . Toiseksi suurin kaupunki on Koillis-Ukrainassa sijaitseva Harkova . Myos Mustanmeren rannalla sijaitseva noin miljoonan asukkaan Odessa on merkittava kulttuuri-, tiede- ja teollisuuskeskus.

Keskiajalla Kiovan Rus muodosti laajan valtakunnan, joka joutui suureksi osaksi mongolien vallan alle 1200-luvulla. Mongolivallan vaistyessa 1500-luvulla Ukrainaan muodostui kasakkayhteisoja . Itsenaisen kasakkahetmanaatin aika jai lyhyeksi ja maa jaettiin Puola-Liettuan ja Venajan kesken. Ukraina itsenaistyi Neuvostoliitosta 1991 ja sen nykyinen presidentti on Volodymyr Zelenskyi . Vuodesta 2014 Venaja on kaynyt sotaa Ukrainaa vastaan , jonka osana Venaja on miehittanyt Krimin niemimaan , kaynyt sijaissotaa Ita-Ukrainassa seka hyokannyt Ukrainaan vuonna 2022.

Valimeren ilmastosta nauttivaa etelaista Krimia lukuun ottamatta Ukrainassa vallitsee lauhkea mannermainen ilmasto. Sademaara ei jakaudu tasaisesti vaan on runsaampaa valtion lansi- ja pohjoisosissa ja vahenee kohti kaakkoa. Talvet ovat Mustanmeren rannikolla viileita, sisamaassa kylmia. Kesat ovat suurimmassa osassa maata lampimia, aivan etelassa kuumia.

Ukraina on enimmakseen tasankoa ja ylankoa, vain Karpaateilla ja Krimin niemimaalla on vuoristoa. Pohjoisessa ja lannessa on metsaaroa, aron ja lehtimetsan vaihettumiskasvillisuutta. Suurinta osaa Ukrainasta hallitsevat arot. Jopa 58 prosenttia pinta-alasta on viljelykelpoista. Krimin etelarannalla kapealla kaistaleella, Krim-vuorten katveessa, suojassa pohjoisilta arotuulilta, kasvillisuus on subtrooppista rehevaa valimerenkasvillisuutta, kuten laakeripuita , pistaaseja , mansikkapuita ja sitruspuita .

Korkein huippu on Ita-Karpaateilla, Karpaattien kansallispuistossa sijaitseva Hora Hoverla , 2 061 m. ^[7] Krimin korkein huippu on Roman-Ko? , 1 545 m.

Ukrainan merkittavin joki on maan itaiseen ja lantiseen osaan jakava Dnepr . Se on Euroopan kolmanneksi pisin joki Volgan ja Tonavan jalkeen. ^[8] Muita suuria jokia ovat Donets , Dnestr ja Etela-Bug . Nama joet virtaavat Mustaanmereen tai Asovanmereen . Tonavan suisto muodostaa rajan Romanian kanssa. Maan luoteiskulmalla, Puolan rajajokena virtaa Itamereen laskevan Veikselin vesistoon kuuluva Lantinen Bug . ^{[9] [7]} Jarvia on 3 000, mutta ne ovat pienia. Jarvien keskimaarainen pinta-ala on 0,67 neliokilometria. Yhdessa erityisesti Dneprin varrelle rakennettujen useiden tekojarvien kanssa maan jarvet kattoivat vuonna 1986 yhteensa 11 730 neliokilometrin pinta-alan. Meren laheisyydessa sijaitsevat maan suurimmat jarvet. Niista monet ovat matalia ja niiden vesi sisaltaa suolaa; osa rannikon jarvista on laskujoettomia suolajarvia . ^[10]

• 
  Itaeurooppalainen suurjoki Dnepr H’ersonissa .
• 
  Nakyma Ukrainan etelaosista Jaltalta , Mustanmeren rannalta.
• 
  Ukrainan korkein kohta Hoverlavuori (2 061 m) sijaitsee maan lounaisosassa, Ita-Karpaateilla .

Paaartikkeli: Ukrainan historia

Nykyisen Ukrainan alueella ovat antiikin aikana asuneet vuorotellen muun muassa kimmerialaiset , skyytit , sarmaatit ja gootit . ^[11] Mustanmeren rannikot olivat antiikin aikana osa kreikkalaista maailmaa, ja nykyisen Ukrainan alueella sijaitsevalla Mustanmeren pohjoisrannikollakin oli kreikkalaisia siirtokuntia jo 600-luvulla eaa. Hunnien ajettua gootit Ukrainasta 300-luvulla sinne asettui muun muassa avaareja , kasaareja ja bolgaareja , mutta myos itaslaaveja .

Itaslaavien ja viikinkien perustama Kiovan suuriruhtinaskunta taisteli alueelle tulleita turkinsukuisia petsenegeja ja kumaaneja vastaan ja loi Mustaltamerelta Itamerelle ulottuneen valtakunnan, jonka perinnosta syntyivat Venaja , Valko-Venaja ja Ukraina.

Mongolien etujoukot tekivat 1222?1223 sotaretken Asovanmeren pohjoispuolitse Krimille ja Ukrainan etelaosiin. Kalkajoella (Kalt?yk) he loivat kipt?akit ja naiden avuksi tulleiden Kiovan Rusin , T?ernihivin ja Galitsian ruhtinaiden joukot kevaalla 1223. Mongolijoukot kuitenkin palasivat itaan jo samana vuonna. ^[12] Varsinainen mongolien invaasio Kiovan Rusin alueelle alkoi 1237. Moskovan , Jaroslavlin ja Tverin kukistettuaan joukot suuntasivat etelaan. Vuosina 1238?1240 joukot viipyivat Donin ja Donetsin valisilla mailla nykyisen Ukrainan itaosissa. Useiden hyokkaysten jalkeen T?ernihiv kaatui syksylla 1239. Joulukuussa 1240 Kiova vallattiin usean viikon piirityksen jalkeen. Mongoliarmeija jatkoi lanteen kahtena sotajoukkona. Etelaisempi ryhma suuntasi Halyt?iin ja toinen Volodimiriin , Volynian lansiosiin. Molemmat kaupungit kaatuivat lyhyiden piiritysten jalkeen. Sotajoukot jatkoivat edelleen lannemmaksi. Batu-kaanin johtama paajoukko jatkoi Halit?ista Karpaattien yli Unkariin. Pohjoisempi mongolijoukko jatkoi Puolaan (muun muassa Krakova ) ja kierteli laajalti Puolan, T?ekinmaan ja Unkarin alueella. Vuonna 1242 joukot yhdistyivat Unkarissa ja paajoukko jatkoi Tonavalle ja sielta Mustanmeren pohjoispuolitse itaan Volgan alajuoksulle. Sinne perustettiin uuden valtakunnan, Kultaisen ordan , keskus. ^[12]

Ukraina jai paaosin mongolien perustaman Kultaisen ordan haltuun. Ainoastaan Galitsia-Volynian ruhtinaskunta , myohemmin kuningaskunta, pystyi seuraavina vuosina menestyksekkaaseen vastarintaan tataarivaltaa vastaan, vaikkakin oli muodollisesti Kultaisen ordan alainen. Vastarinnassa apua saatiin yhteistyosta Unkarin, Liettuan ja Puolan kanssa. 1340-luvulla Galitsia kuitenkin ajautui Puola-Liettuan hallintaan. ^[13]

Mongolivallan vaistyessa 1500-luvulla Ukrainaan muodostui kasakkayhteisoja . Hetmani Bohdan H’melnytskyin johtama vuonna 1648 alkanut kapina Puolaa vastaan johti Ukrainan irtautumiseen Puola-Liettuasta ja kasakkahetmanaattina tunnetun autonomisen valtion perustamiseen. Vuonna 1654 H’melnytskyin kasakat solmivat liiton Venajan tsaarin kanssa tunnustaen taman muodollisen ylivallan saadakseen suojelijan katolista lantta vastaan tilanteessa, jossa myos turkkilainen ja islaminuskoinen Osmanien valtakunta muodosti painetta etelasta.

Andrusovon rauhassa 1667 Ita-Ukraina ja Kiova liitettiin Venajan yhteyteen ja lansiosa Puola-Liettuaan . ^[11] Suuren Pohjan sodan yhteydessa hetmani Ivan Mazepa pyrki Ruotsin tuella itsenaisyyteen Venajasta, mutta Pultavan taistelun seurauksena kasakkojen Ukraina liitettiin entista tiiviimmin Venajaan. Puolan vaikutus Ukrainaan hiipui vahitellen vuodesta 1772 alkaen, ja paattyi lopulta, kun Puola-Liettuan aatelistasavallan muodostanut Puolan kuningaskunta jaettiin vuonna 1795 jalkeen kokonaan Preussin (sittemmin Saksa), Itavallan (sittemmin Itavalta-Unkari ) ja Venajan kesken. Paaosa Lansi-Ukrainaa liitettiin Venajaan, joskin Ita-Galitsia ja Bukovina joutuivat osaksi Itavalta-Unkaria . Aleksanteri II lakkautti alun perin puolalaisen aatelin voimaansaattaman ja Venajan Katariina II :n lopullisesti vahvistaman maaorjuuden vasta 1861.

Ukrainalainen kansallisuusaate alkoi nousta 1840-luvulta alkaen, mutta joutui Venajan hallinnon tukahduttamistoimien kohteeksi 1870-luvulta alkaen. Venajan maaliskuun 1917 vallankumouksen yhteydessa alkoi Ukrainan itsenaistyminen . Lansi-Ukrainassa ukrainalaiset kokivat kansallisen heratyksen 1800-luvun lopun tapaan puolalaisten kanssa, mutta vastustivat myos puolalaisten kaupunkien valtaa Galitsiassa ukrainalaiseen maaseutuun nahden.

Ukrainan ja Venajan valista historiaa on Venajalla tulkittu yksipuolisesti ja valheellisesti. Ukrainalla on yhteista historiaa seka Venajan kanssa etta Puolan ja Liettuan kanssa. Venajan keisarikunta 1800-luvun lopulla vahatteli Ukrainan omaa ja sen pitkaa yhteista historiaa lantisten Puolan ja Liettuan kanssa perustellessaan alueen kuulumista keisarikuntaan. Venajan presidentti Vladimir Putin puolestaan unohti kokonaan 22. helmikuuta 2022 pitamassaan esitelmassa Ukrainan yhteisen historian Puolan ja Liettuan seka Saksan keisarikunnan kanssa. Ukrainan ja Venajan historian erottaa toisistaan myos Venajan yhteinen historia Aasian kanssa, joka taas puuttuu Ukrainalta kokonaan. Nama historialliset seikat ovat avaintekijoita itsenaisen Ukrainan muodostumiselle. ^[14]

Paaartikkeli: Ukrainan itsenaisyyssota

Ensimmaisen maailmansodan aikana Saksa seka Itavalta-Unkari onnistuivat valloittamaan suuren osan Ukrainaa.

Helmikuun vallankumouksen jalkeen ukrainalainen kulttuurielama alkoi vilkastua, ja maaliskuussa 1917 Kiovassa perustettiin keskusneuvosto eli Keskusrada , joka valitsi historioitsija Myh’ailo Hru?evskyin puheenjohtajakseen. Radan vaikutusvallan kasvaessa Venajan valiaikainen hallitus joutui tunnustamaan sen ja myonsi Ukrainalle heinakuussa autonomian. ^[15]

Lokakuun vallankumouksen jalkeen Rada kieltaytyi tunnustamasta neuvostovaltaa ja julisti Ukrainan kansantasavallan perustetuksi, tarkoituksena liittoutua tulevan demokraattisen Venajan kanssa. Samoihin aikoihin ensimmainen yleisukrainalainen neuvostojen kokous julisti Harkovassa Ukrainan neuvostotasavallaksi. Kun bol?evikkien joukot alkoivat edeta kohti Kiovaa, Kansantasavalta julistautui 22. tammikuuta 1918 itsenaiseksi. Brest-Litovskin rauhan jalkeen puna-armeija joutui kuitenkin vetaytymaan Ukrainasta. Radan hallitus palasi Kiovaan Saksan ja Itavalta-Unkarin joukkojen tuella, mutta se oli saksalaisille liian vasemmistolainen, ja huhtikuussa 1918 tapahtui Saksan tukema vallankaappaus, joka julisti Ukrainan monarkiaksi ja kenraali Pavlo Skoropadskin sen hetmaniksi . ^[15]

Saksalaisten tukema hallinto kesti loppuvuoteen, jolloin Saksan keisarikunta antautui ensimmaisen maailmansodan lopuksi ja sen joukot joutuivat vetaytymaan. Kiovassa nousi uudelleen valtaan ukrainalaisten sosialistien ja nationalistien johtama Kansantasavallan direktoraatti, jossa vallan keskitti omiin kasiinsa Symon Petljura . Ukrainan kansantasavalta julisti 22. tammikuuta 1919 yhdistyvansa Lansi-Ukrainan kansantasavallan kanssa, mutta Puolan joukot valtasivat sen. ^[15]

Joulukuussa 1919 Petljura pakeni vahine joukkoineen bol?evikkeja Puolaan ja solmi Puolan kanssa sopimuksen, jossa han luovutti Galitsian Puolalle vastineeksi tuesta bol?evikkeja vastaan. Puolalaisten hyokkays eteni Kiovaan asti, joka vallattiin toukokuussa 1920. Talla valin Ukraina oli keskella punaisten, Anton Denikinin ja Pjotr Wrangelin johtaman Etela-Venajan armeijan valkoisten ja Nestor Mahnon johtamien anarkistien sisallissotaa. Kevaalla puna-armeija sai haltuunsa suuren osan Ukrainasta, lukuun ottamatta Puolan miehittamia Volyniaa ja Lansi- Podoliaa .

Kevaan 1920 Puolan?Neuvosto-Venajan sota ja puna-armeijan tappio Varsovan taistelussa johti Ukrainan jakoon Riian rauhassa 18. maaliskuuta 1921. Ukrainan lansiosa joutui Puolalle. ^[16] Kun Saksa ja Neuvostoliitto toisen maailmansodan alkuvaiheessa syyskuussa 1939 jakoivat Molotov?Ribbentrop-sopimuksella Puolan, nama alueet liitettiin Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan. ^[11]

Paaartikkeli: Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta

Ukrainan neuvostotasavallasta tuli vuonna 1922 Neuvostoliiton perustajajasen. Alkuvuosinaan hallitseva Ukrainan kommunistinen puolue (bol?evikit) oli venalaisten ja juutalaisten johtama; ukrainalaisten osuus nousi viidennekseen kun Borotbisty-puolue liitettiin siihen 1920. Ukrainalaisten maara lisaantyi 1920-luvun ukrainalaistamisen myota vuosikymmenen loppuun mennessa puoleen, mika aiheutti huolta Moskovassa. ^[17]

Puolan ja Romanian alaisuuteen jaaneet ukrainalaiset joutuivat kokemaan sulauttamisyrityksia ja syrjintaa. Puolassa perustettiin maanalainen Ukrainalaisten nationalistien jarjesto 1929, joka 1930-luvun lopulla jakaantui maltillisempaan Andri Melnykin ja radikaaliin Stepan Banderan johtamaan siipeen. T?ekkoslovakiaan jaaneet ukrainalaiset parjasivat paremmin monikulttuurisessa ja teollistuneessa valtiossa. Hitlerin paloiteltua T?ekkoslovakian 1938 ukrainalaiset saivat jopa autonomian Karpato-Ukrainassa ennen Unkarin miehitysta. ^[17]

Vuosina 1930?1932 neuvosto-Ukrainan maatalous kollektivisoitiin Josif Stalinin maaraysten mukaisesti ja suuret viljan pakkoluovutukset aiheuttivat holodomoriksi kutsutun nalanhadan, johon 7?10 miljoonan arvioidaan kuolleen Ukrainassa. ^[18]

Toisessa maailmansodassa Ukraina joutui natsi-Saksan miehittamaksi 1941?1944. Lvivissa Bandaran liikkeen kansallismieliset julistivat 30. kesakuuta 1941 itsenaisen valtion, ^[17] mutta Saksa ei kuitenkaan ollut enaa valmis myontamaan Ukrainalle edes muodollista itsenaisyytta, vaan saksalaisten aluksi puolalaisesta vankilasta vapauttama Stepan Bandera lopulta vangittiin. Saksan miehityshallinto alisti Ukrainan suoraan Saksan valtaan. Toisen maailmansodan natsimiehityksen aikana arviolta 600 000–900 000 Ukrainan juutalaista tuhottiin, heista 34 000 kahden paivan aikana Babi Jarissa Kiovan lahella syyskuussa 1941. ^[19]

Puna-armeijan vastahyokkays Ukrainaan alkoi kesalla 1943. Ukrainan vapautusta fasistisista hyokkaajista muistetaan 28. lokakuuta (1944). ^[20]

Toisen maailmansodan jalkeen 1945 Ukrainaan liitettiin viela T?ekkoslovakian itaisin osa, Karpatorutenia , joka yhdisti lopulta kaikki kansallisuudeltaan ukrainalaisten asumat alueet saman hallinnon alle. Kansallismielisten aseellinen toiminta Neuvostoliittoa vastaan jatkui kuitenkin viela sodan jalkeisina vuosinakin Lansi-Ukrainassa .

Toisen maailmansodan jalkeen aloitettiin tuhoutuneen talouden uudelleenrakennustyo ja Lansi-Ukrainan siirtaminen neuvostovaltaan. Vuonna 1946 viranomaiset hajottivat katolisen kirkon alaisen ortodoksisen uniaattikirkon . Vuodet 1946?1948 tunnetaan nimella ?danov?t?ina Andrei ?danovin mukaan. Tuolloin kaytiin kampanjaa ukrainalaista nationalismia vastaan. Vuonna 1949 pitkaaikainen Ukrainan puoluejohtaja Nikita Hru?t?ov nousi Neuvostoliiton johtoon, ja hanen jalkeensa kaikki neuvostotasavallan johtajat olivat kansallisuudeltaan ukrainalaisia. Etenkin Petro ?elest (1963?1972) tunnetaan Ukrainan taloudellisten etujen ja kulttuurin ajajana, kunnes hanet erotettiin virastaan syytettyna pehmeasta suhtautumisesta nationalismiin. ^[19] Hanen seuraajansa Volodymyr ?t?erbytskyi aloitti kansallismielisten puhdistuksilla ja venalaistamistoimilla, ja hanen alaisuudessaan KGB saikin toisinajattelijaliikkeen murskattua 1970-luvun lopulla. ^[19]

T?ernobylin ydinvoimalassa Pripjatin lahella tapahtui historian vakavin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986. ^[21]

?t?erbytskyin vuoksi glasnost ei juuri vaikuttanut Ukrainassa ennen vuonna 1988, jolloin Lvivissa ja Kiovassa pidettiin joukkomielenosoitukset. Seuraavana vuonna muodostui Ruh-liike, ja monet merkittavista puoluejohtajista havisivat vaaleissa. Ukrainan korkeimman neuvoston vaalit 1990 mursivat kommunistipuolueen aseman ja Ruh ilmaisi avoimesti pyrkimyksensa itsenaisyyteen. ^[19]

Ukraina itsenaistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991. Ensimmaiseksi presidentiksi valittiin Leonid Kravt?uk , jonka kaudella kuitenkin huikea inflaatio ja levottomuudet pakottivat ennenaikaiset vaalit jarjestettaviksi. Vuonna 1992 paaministerina aloittanut Leonid Kut?ma nousi Ukrainan presidentiksi 1994. Kut?mankin kausi oli taynna skandaaleita, vaikka talous hieman parantuikin hanen aikanaan. Vuonna 1996 hyvaksyttiin perustuslaki, jonka mukaan maa jaettiin 25 hallintoalueeseen. ^[22]

Vuonna 2004 Ukrainassa jarjestettiin presidentinvaalit . Vaalien ensimmaisella kierroksella ei kumpikaan paaehdokkaista, Lansi-Ukrainan tukema lansimielinen Viktor Ju?t?enko eika maan itaosan venajankielisten seutujen ja Venajan tukema Viktor Janukovyt? , onnistunut keraamaan yli puolta annetuista aanista. Vaalien toinen kierros kaytiin 21. marraskuuta 2004. Vaalien jarjestelyissa ilmenneiden epaselvyyksien aiheuttamien joukkoprotestien vuoksi, joita ryhdyttiin kutsumaan oranssiksi vallankumoukseksi , Ukrainan korkein oikeus paatyi vaalien toisen kierroksen uusimiseen. Vaalien toinen kierros uusittiin 26. joulukuuta 2004, ja niiden voittajaksi tuli opposition ehdokas Ju?t?enko, joka sai runsaat 52 prosenttia aanista.

Ukrainan paaministeriksi nimitettiin vaalien jalkeen Ju?t?enkon liittolainen Julija Tymo?enko . Perustuslakia muutettiin 10.1.2006 lahtien entista parlamentaarisempaan suuntaan: presidentin valtaoikeuksia vahennettiin ja paaministerin lisattiin. Oranssit voimat ajautuivat kuitenkin pian keskinaisiin riitoihin, ja Tymo?enkon hallitus erotettiin syyskuussa 2005. Tymo?enkon lyhytaikaiseksi seuraajaksi tuli Juri Jehanurov , joka jatkoi virkaa tekevana paaministerina uuden hallituksen muodostamiseen asti. Maaliskuun 2006 parlamenttivaaleissa Janukovyt? johti Alueiden puolueen vaalivoittoon ja suurimmaksi puolueeksi. Maaliskuun vaalien jalkeen jouduttiin kuukausien pattitilanteeseen, jossa toimivaa hallitusta ei saatu muodostettua.

Oranssien yhteishallitus Meidan Ukrainamme , Julija Tymo?enkon ryhmittyman ja Ukrainan sosialistipuolueen kesken hajosi kevaalla 2006 sosialistien loikattua Alueiden puolueen puolelle ”antikriisikoalitiohallituksen” muodostamiseksi ja valittua oman miehensa Oleksandr Morozin Radan puhemieheksi. Ju?t?enko kieltaytyi nimittamasta kilpakumppaniaan paaministeriksi, kunnes uusi vaalien jarjestamisen mahdollistava aikaraja tuli vastaan. Talloin Alueiden puolue liittolaisineen uhkasi presidentin viraltapanolla. Ju?t?enko nimitti viimein Janukovyt?in paaministeriksi ja muodostamaan ”kansallisen yhtenaisyyden koalitiohallituksen” Meidan Ukrainamme kanssa 3. elokuuta 2006. Parlamentti hyvaksyi Janukovyt?in paaministeriksi aanin 271?9 opposition boikotoidessa aanestysta. Kolmen puolueen hallituskoalitio sai 239 paikkaa 450-jaseniseen Radaan.

Verh’ovna Rada erotti 1. joulukuuta 2006 presidentin nimittaman ulkoministeri Borys Tarasjukin asemastaan. ^[23] Presidentti Ju?t?enko ei hyvaksynyt tata ja vaitti ministerin erottamisen olevan presidentin vastuulla. Piirinoikeus kumosi Radan paatoksen, mutta parlamentin mukaan alioikeuden paatos ei voi muuttaa sen paatoksia. ^[24]

Janukovyt?in hallitus laajensi vahitellen kannatuspohjaansa myontamalla hallituspaikkoja opposition tukijoille, jotka nain siirtyivat hallituksen taakse. Erityisesti Ju?t?enkoa huolestutti hanen entisen tukijansa Anatoli Kinahin nimitys valtiovarainministeriksi, mika sai 23. maaliskuuta 2007 kymmenen opposition edustajaa loikkaamaan hallituksen tukijoiksi. Janukovyt? ja puhemies Moroz lupasivat koalition kasvavan kesaan mennessa kahteen kolmasosaan tai 300 edustajan suuruiseksi, mika mahdollistaisi presidentin veto-oikeuden kumoamisen tai perustuslain lisaykset.

Ju?t?enko maarasi 2. huhtikuuta Verh’ovna Radan hajottamisesta, jota hallitus ja parlamentin enemmisto pitivat perustuslain vastaisena ja jatkoivat tyoskentelyaan. Ju?t?enkon mukaan parlamentti oli edustajien loikkausten myota muuttunut laittomaksi . Perustuslaillinen oikeus tutki tapausta, mutta Ju?t?enko peruutti ensimmaisen paatoksensa ja korvasi sen myohemmin uudella. 24. toukokuuta Ju?t?enko erotti Ukrainan valtakunnansyyttajan syyttaen tata perustuslain rikkomisesta. Presidentti ilmoitti myos ottavansa hallintaansa Janukovyt?ia tukevalta sisaministeri Vasyl Tsu?kolta Berkut-erikoisjoukkojen sotilaat. ^[25]

Uusien vaalien ajankohdaksi sovittiin 30. syyskuuta 2007. Vaaleissa Janukovyt?in Alueiden puolue sai jalleen eniten aania ja paikkoja (175?11), vaikka menettikin hieman. Tymo?enkon blokki lisasi paikkamaaraansa (156+27) ja presidentti Ju?t?enko tukipuolue Meidan Ukrainamme jatkoi alamakeaan (72?9). Niin sanotuilla oransseilla puolueilla oli niukka enemmisto (228/450), joka olisi riittanyt hallituksen muodostamiseen, mutta osa Meidan Ukrainamme edustajista kieltaytyi allekirjoittamasta yhteistyosopimusta Tymo?enkon blokin kanssa. ^{[26] [27]}

Pitkallisen viivytyksen jalkeen Tymo?enko nousi uudelleen paaministeriksi 18. joulukuuta 2007. ^[28]

Ju?t?enkon ja Tymo?enkon valit heikkenivat taas, kun Tymo?enko kieltaytyi tukemasta Georgiaa Venajan ja Georgian elokuun 2008 konfliktin aikana. Presidentinhallinnon edustaja Andriy Kyslynskyi syytti Tymo?enkoa ”maanpetturuudesta ja korruptiosta”. Presidentti Ju?t?enko tukipuolue Meidan Ukrainamme jatti hallituksen 4. syyskuuta 2008, kun Tymo?enkon blokki liittoutui Alueiden puolueiden ja kommunistien kanssa ajamaan lapi lait, jotka vahensivat presidentin valtaa ja helpottivat hanen erottamistaan. Hallituksen kaatumisen jalkeen uudet vaalit oli maara jarjestaa 14. joulukuuta, mutta niita siirrettiin eteenpain Ukrainaankin iskeneen kansainvalisen talouskriisin vuoksi.

Ukraina ajautui vakavaan talouskriisiin syksylla 2008 kansainvalisen talouskriisin yhteydessa. Lokakuussa 2008 kolmen viikon aikana pankeista nostettiin 32 miljardia hryvniaa ja maan valuutan arvo romahti 23 prosenttia. ^[29] Kansainvalinen valuuttarahasto myonsi maalle 16,5 miljardia dollaria lainaa. ^[30]

Hallituskriisi naytti helpottavan 9. joulukuuta 2008, kun Rada valitsi Volodymyr Lytvynin uudeksi puhemieheksi. ^[31] Helmikuun 2010 presidentinvaaleissa Janukovyt? julistettiin voittajaksi. Tymo?enko syytti hanta vaalivilpista ja erosi paaministerin paikalta. ^[28] Kesakuussa 2010 parlamentti paatti luopua Nato -jasenyyden tavoittelusta. ^[28]

Joulukuussa 2010 Tymo?enko ja entinen sisaministeri Juri Lutsenko joutuivat oikeuteen syytettyina valtion varojen vaarinkaytosta. Tymo?enkon syytteisiin lisattiin myohemmin vallan vaarinkaytto kaasukaupoissa Venajan kanssa. Hanet tuomittiin vankeuteen lokakuussa 2011. ^[28] EU vaati Tymo?enkon vapauttamista ^[32] ja piti tuomiota poliittisena.

Paaartikkeli: Ukrainan vallankumous 2014

Venaja vastusti mahdollista Ukrainan lannettamista, ja koki lansimaisia arvoja sisaltavien ”varivallankumousten” uhkaavan itseaan.

Marraskuussa 2013 presidentti Viktor Janukovyt? hylkasi EU:n kauppa- ja yhteistyosopimuksen Venajan mieliksi. EU ei ollut suostunut tinkimaan oikeusvaltiokriteereista . Ainakin 100 000 Janukovyt?iin pettynytta mielenosoittajaa valtasi Kiovan kadut. ^[32] Mielenosoitukset yltyivat tammikuussa 2014 vakivaltaisiksi. Helmikuun kolmannella viikolla yhteenotot poliisin ja mielenosoittajien valilla leimahtivat entista vakavammiksi, parikymmenta ihmista kuoli ja satoja loukkaantui. ^[33] Janukovyt? erotettiin 21. helmikuuta.

Ukrainan valtiontalous joutui koetukselle, kun valtaan noussut hallitus kertoi, etta Janukovyt?in hallitus oli ryostanyt yli 50 miljardia euroa valtion varoja. ^[34] Yhdysvallat ja Eurooppa antoivat Ukrainalle taman jalkeen talousapua ja lainoja.

Toukokuun lopussa 2014 jarjestettiin presidentinvaalit. Petro Poro?enko voitti vaalit ensimmaisella kierroksella; han sai yli puolet annetuista aanista. ^[35] Ukrainan korruptiota kitkevat uudistukset kuitenkin pysahtyivat pian. Vuoden 2014 vallankumouksen jalkeen aloitetut uudistukset tapahtuivat lahinna paperilla, ja vanha oligarkkivalta seka omien etujen ajaminen politiikassa jatkuivat entisellaan. Poroshenkon ja hanen taustapuolueensa suosio laskivat. ^[36]

Paaartikkeli: Krimin miehitys 2014

Paaartikkeli: Ita-Ukrainan sota

Vallankumouksen myota Krimilla alkoi uuden hallituksen vastaisia mielenosoituksia niemimaan autonomian vahvistamisen puolesta. Venaja kaynnisti sotaharjoituksen Ukrainan vastaisella rajalla ja siirsi sotajoukkoja Sevastopolin tukikohtaan. ^[37] Venaja liitti pian Krimin niemimaan itseensa kansanaanestyksen vahvistamana, vaikka Ukraina ja lansimaat seka YK:n yleiskokouksen enemmisto tuomitsivat seka kansanaanestyksen etta liitoksen laittomina. ^{[38] [39]} Maalis-huhtikuussa Venaja-mieliset mielenosoittajat ja aseelliset separatistit valtasivat Donetskin , Luhanskin ja Harkovan alueilla monia hallintorakennuksia. Tama laukaisi uuden konfliktin Ukrainan sisalla. Ukraina syytti Venajaa separatismin lietsomisesta Ita-Ukrainan kriisissa 2014 ja ” Donetskin kansantasavallan ” tukemisesta ^[40] . Ukrainan armeija menestyi hyvin kesalla 2014 taistelussa separatisteja vastaan. Tappiolle jaaneet separatistit pyysivat apua Venajalta. Kalusto- ja miehistoapu muuttivat taistelujen kulun separatisteille edulliseksi. Noin 2,6 miljoonaa alueen asukasta pakeni taisteluja. ^[41] Vuoden 2019 loppuun mennessa jopa 13 000 henkea oli kuollut alueen taisteluissa. ^[42]

Huhtikuussa 2019 Ukrainan presidentinvaaleissa istuva presidentti Petro Poro?enko sai vain vajaat 25 prosenttia aanista ja haastaja Volodymyr Zelenskyi sai ylivoimaisen runsaan 73 prosentin voiton. Tv-koomikkona tunnetuksi tulleen Zelenskyin poliittinen kokemattomuus ei estanyt hanen nousuaan presidentiksi, silla kansa oli vasynyt Ukrainan poliittiseen eliittiin. ^[43] Zelenskyi astui presidentin virkaan toukokuussa 2019 ja ilmoitti heti virkaanastujaispuheessaan hajottavansa maan parlamentin. Samalla han kertoi tulitauon saamisen Ita-Ukrainaan olevan hanen ensimmainen tehtavansa. ^[44]

Ukrainan parlamenttivaaleissa heinakuussa 2019 Zelenskyin Kansan palvelija -puolue sai enemmiston. Puolue sai Ukrainan parlamentin 450 paikasta 251. Kansan palvelijan lisaksi nelja muuta puoluetta ylitti parlamenttiin paasemiseen vaaditun viiden prosentin alarajan. Yksi niista puolueista oli Venaja-myonteinen Elaman puolesta -puolue, joka tuli toiseksi noin 13 prosentin aaniosuudella. Ukrainan entisen presidentin Petro Poro?enko Euroopan solidaarisuus -puolue ja entisen paaministerin Julia Timo?enkon Isanmaa-puolue paasivat parlamenttiin noin kahdeksan prosentin aaniosuudella. ^[45] Elokuussa 2019 presidentti Zelenskyi nimitti paaministeriksi Oleksi Hont?arukin . ^[46]

Venajan presidentti Vladimir Putin ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi tapasivat joulukuussa 2019 Pariisissa, ja he sopivat muun muassa kattavasta tulitauosta, vankien vaihdosta ja uusien rajanylityspaikkojen luomisesta. ^[47]

Paaartikkeli: Venajan hyokkays Ukrainaan 2022?

Ukraina kirjasi perustuslakiinsa paatoksen tulevasta Natoon liittymisesta. ^[48] Venaja vastusti Ukrainan liittymista Natoon. Venaja piti vuonna 2021 suuren sotaharjoituksen lannessa. ^[49] Kevaalla ja syksylla 2021 Venaja jatti miehia ja kalustoa rajoilleen sotaharjoitusten jalkeen. Marraskuussa 2021 maa alkoi keskittaa lisaa joukkojaan Ukrainan rajan lahelle. Epailykset alkavasta sodasta herasivat. ^{[50] [51]} Venaja vaati joulukuussa 2021, ettei Nato enaa hyvaksy uusia jasenmaita Ita-Euroopassa. ^[52] Putin kiisti tulevan sodan alkamisen viela 15. helmikuuta 2022. ^{[53] [54] [55]} Venaja tunnusti 21. helmikuuta 2022 Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat ja lahetti niihin sotilaita ”rauhanturvaajiksi”. ^[56]

Venajan asevoimat tunkeutuivat Ukrainaan pohjoisesta Valko-Venajan alueelta, etelasta Krimin suunnasta ja idasta 24. helmikuuta 2022 kello 5:00. ^[57] Ukraina sanoi Venajan sotilasoperaatiota taysimittaiseksi sodaksi . Ukraina pani koko armeijansa liikekannalle hyokkayspaivaa seuraavana yona.

Hyokkays tuomittiin jyrkasti lannessa ja ympari maailmaa nopeasti. ^[58] Venaja syytti Ukrainaa jarjestelmallisesta venalaisvahemmistonsa kansanmurhasta ja sen hallintoa natsismista . Putinin mukaan sen tavoite ei ollut Ukrainan miehittaminen , vaan sen ” demilitarisointi ”. Venaja myos syytti Ukrainaa aikomuksesta hankkia ydinaseita . Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin mukaan kansanmurhavaitteet olivat valheellisia ja naurettavia. Lannessa ajateltiin, etta Venaja pyrki mahdollisesti vaihtamaan Ukrainan hallinnon venalaismieliseen.

Venajan hyokkays eteni, mutta ukrainalaiset tekivat odotettua kovempaa vastarintaa. Salamasota epaonnistui. Venalaiset siirtyivat sen jalkeen suuremman tulivoiman kayttoon.

Lansimaat lahettivat Ukrainalle aseita , muttei joukkojaan maahan. Venaja ilmoitti asettaneensa ydinaseensa korkeimpaan valmiustilaan. Lansi kiristi Venajan talouspakotteita , mihin Venaja vastasi omilla pakotteillaan. Pakotteiden rajuus yllatti Venajan. Neuvottelut sodan lopettamiseksi eivat tuottaneet tuloksia. Venaja toimeenpani laajan sotasensuurin. Sodan vastaisia mielenosoituksia oli eri puolilla maailmaa.

Ukrainasta pakeni parin viikon aikana kaksi miljoonaa ulkomaille. Venajan tiedotus vaitti, ettei armeija kajoa siviilikohteisiin. Kuvat ukrainalaisten puolella olleista vaurioituneista ja tuhotuista rakennuksista kertoivat toista: iskujen kohteissa on muun muassa lukuisia kouluja ja sairaaloita. ^{[59] [60] [61] [62]} Kahden viikon jalkeen oli kuollut Ukrainan arvion mukaan tuhansia ukrainalaisia siviileja. ^{[63] [64]}

Venajan armeijan yritys vallata Kiova epaonnistui. ^[65] Siksi maa veti joukkonsa pohjoisesta Ukrainasta huhtikuussa. ^[66] Saarretussa Mariupolissa oli humanitaarinen katastrofi. ^[67] Toukokuussa 2022 Venaja lopulta valtasi raskaiden taistelujen jalkeen saartamansa Mariupolin. ^{[68] [69]} Kesalla Venajan joukot etenivat yha vallaten muun muassa Lysytsanskin kaupungin Donetskin-Luhanskin alueella. ^{[70] [71]} Syksylla tasapaino kuitenkin kaantyi Ukrainalle edullisemmaksi. Syyskuussa 2022 Ukraina hyokkasi menestyksella Harkovan alueella , kun Venajan armeija vetaytyi ylivoiman edessa paniikissa. ^{[72] [73]} Venaja pani taman jalkeen liikkeelle osan armeijastaan ^[74] ja alkoi pommittaa laajalti Ukrainan infrastruktuuria. ^[75] Ukraina karsi suuria tappioita Hersonin alueella . Marraskuussa Venajan armeija vetaytyi Hersonin alueelta Dnepr-joelle paremmin puolustettaviin asemiin. ^[76]

Ukrainan lainsaadantoelin eli parlamentti on Verh’ovna Rada . Valtionpaamiehena toimii suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle valittava presidentti . Presidentti nimittaa Verh’ovna Radan suostumuksella paaministerin , joka johtaa kabinettia, jonka ministerit presidentti myos nimittaa. ^[77]

Ukrainan presidenttina on vuodesta 2019 lahtien toiminut Volodymyr Zelenskyi , ja paaministerina vuodesta 2020 lahtien Denys ?myhal . ^{[78] [79]}

Maan perustuslaki kieltaa parlamenttivaalien jarjestamisen sotatilan aikana, jollainen on ollut voimassa Venajan hyokattya Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Taman vuoksi vuodelle 2023 kaavaillut parlamenttivaalit peruttiin. Presidentinvaalien kohdalla vastaavaa perustuslaillista estetta, mutta useat myohemmin saadetyt lait estavat taman. ^{[80] [81]}

Ukrainan puoluepolitiikka on keskittynyt muutaman karismaattisen henkilon johtamien ryhmien ymparille. Niilla ei ole yhtenaista ideologiaa, tai kattavia puolueohjelmia, joihin edustajat sitoutuisivat, vaan ne keraavat kannatuksensa lahinna maantieteellisiin perustein.

Suosituimpia ryhmittymia olivat vuonna 2007 syrjaytettya presidentti Viktor Janukovyt?ia tukeva ja maan itaosan teollistuneilta ja venajankielisilta seuduilta tukensa keraava Alueiden puolue , aiemman paaministeri Julija Tymo?enkon ymparille kokoontunut Julija Tymo?enkon ryhmittyma seka Viktor Ju?t?enkoa tukeva Meidan Ukrainamme (vuoden 2007 vaaleissa Meidan Ukrainamme ? Kansan itsepuolustus ), jonka kannatus keskittyy Lansi-Ukrainaan. Myos Ukrainan kommunistinen puolue ja Ukrainan sosialistinen puolue keraavat jonkin verran aania. ^[82] Kommunistinen puolue kiellettiin vuonna 2015. ^[83]

Ukrainan parlamenttivaaleissa heinakuussa 2019 presidentti Volodymyr Zelenskyin Kansan palvelija -puolue sai enemmiston. Puolue sai Ukrainan parlamentin 450 paikasta 251. ^[45]

Rekisteroityjen puolueiden maara ? 198 kappaletta vuoden 2013 alussa ? kuvaa osaltaan poliittisen kentan sekavuutta. ^[84]

Paaartikkeli: Ukrainan ulkopolitiikka

Ukrainassa tasapainottelu yleensa venajankielisen ja raskasteollisen Ita-Ukrainan eli (Dneprin) ”vasemman rannan” ja jo Andrusovin rauhassa ”lannelle” eli Puolalle joutuneen (Dneprin) ” oikean rannan ” valilla jatkui 2010-luvulla. Taloudellisesti tarkastellen Ita-Ukrainan ja Lansi-Ukrainan jako oli osittain pohjois-etela-jako, missa pohjoiset alueet kannattivat kansallisempia ja lantisempia linjauksia ja etelaisemmat alueet kiinteampaa yhteistyota Venajan kanssa. Taloudellisesti Ita-Ukraina oli riippuvainen Venajan toimittamasta energiasta kaivosteollisuuden ja terasteollisuuden vuoksi samoin kuin Neuvostoliiton ajalta periytyvan sotateollisen kompleksin vuoksi. ^lahde?

Viktor Ju?t?enkon vuoden 2004 vaalivoiton jalkeen Ukraina pyrki lahestymaan Natoa ja Euroopan unionia saavuttaakseen riippumattomamman aseman Venajaan nahden. Lansimielisten mielesta Ukrainan piti Puolan tapaan pyrkia EU:n ja Naton jaseniksi, kun taas historiallista yhteytta Venajaan vaalivien mielesta oli taloudellisesti tarkeinta olla taloudellisessa yhteistyossa Venajan kanssa. Kesakuussa 2010 Ukrainan parlamentti paatti luopua Nato-jasenyyden tavoittelusta. ^lahde?

Loppuvuonna 2013 Ukraina jatti allekirjoittamatta valmiiksi laaditun kauppasopimuksen Euroopan unionin kanssa, mika aiheutti laajoja mellakoita paakaupungissa Kiovassa. EU ja Yhdysvallat yrittivat vahvistaa Ukrainan demokratisoitumista, kun taas Venaja yritti pitaa kiinni historiallisesta vaikutusvallastaan Ukrainaan. ^[85] Venaja yritti houkutella Ukrainaa mukaan suunniteltuun Venajan johtamaan Euraasian unioniin . ^[86]

Ukraina jatti Euroopan unionin jasenhakemuksen helmi-maaliskuussa 2022. ^[87] Pikajasenyytta ei kuitenkaan ole luvassa. ^[88]

Neuvostoliiton Mustanmeren laivaston jakaminen, sijainti ja rahoitus hiersivat Venajan ja Ukrainan valeja, samoin Sevastopolin laivastotukikohdan asema Venajan laivaston tukikohtana jalleen itsenaistyneessa Ukrainassa. Kiistan tuloksena Neuvostoliiton alukset jaettiin Venajan ja Ukrainan laivastojen kesken. Venajan laivastolle myonnettiin vuonna 1997 oikeus kayttaa maaraaikaisesti Sevastopolin laivastotukikohtaa Krimilla vuoteen 2017. Vuonna 2010 vuokrasopimusta Venajan kanssa jatkettiin 25 vuodella vuoteen 2042 saakka, johon osapuolet voivat sopia viiden vuoden jatkokausia. ^[89]

Ukrainan hallintojarjestelmassa Sevastopolin kaupunkipiiri oli paakaupunki Kiovan tapaan erityisasemassa oleva kaupunkialue. ^[1] Ratkaisuilla pyrittiin takaamaan Sevastopolin venajankielisen vaeston ja samalla siella toimivan osittaista laivastotukikohdan autonomiaa Ukrainan keskushallinnosta.

Paaartikkeli: Ukrainan maakaasukysymys

Ukraina on energian nettotuojana riippuvainen Venajan Gazpromin paaasiassa Turkmenistanista toimittamasta maakaasusta.

Suuri osa Venajalta lanteen tulevasta kaasusta kulkee Ukrainan lapi. Erityisesti Italia, Turkki, Saksa, T?ekki, Unkari ja Slovakia ovat riippuvaisia reitista Ukrainan kautta. ^[90]

Katso myos: Suomen ja Ukrainan suhteet

Ukrainaa voi tarkastella esimerkiksi kymmenena kulttuurisena alueena. Jaottelu vaihtelee kuitenkin eri perustein tarkasteltaessa. Esimerkiksi luonnonmaantiedetta, historiaa, politiikkaa tai taloutta kasiteltaessa nimitysten merkitys ja aluerajaukset vaihtelevat lahteesta toiseen. Kulttuurielaman tarkastelussa kuvataan usein paakaupunki Kiova ja sen ymparisto, Ukrainan Polesia pohjoisessa Valko-Venajan laheisyydessa, Podolia Moldovan rajalla, Luoteis-Ukrainan Galitsia ja Volynia , monien kansallisuuksien asuttama vuoristoinen Karpaattien alue , merellinen Mustanmeren rannikko etelassa, kasakkaperinteestaan kuuluisa ja raskaan teollisuuden alue Dneprjoen alajuoksu, Sloboda koillisessa Venajan rajalla seka maan itaisimman kolkan teollistunut, kielellisesti venalaisenemmistoinen Donetsin allas (Donbass).

Kaupungistumisen nakokulmasta suuralueiden valilla on selvia eroja. Esimerkiksi Ita-Ukrainan kolmen alueen (Luhanskin, Donetskin, Harkovan alueet) vaestosta 86,7 prosenttia oli kaupunkilaisia, kun Ukrainan lantisimman kahdeksan alueen vaestosta heita oli vain 49,6 prosenttia (2013 vaestoarvio). ^[1]

Paaartikkeli: Ukrainan alueet

Ukraina jakautuu 24 alueeseen , Krimin autonomiseen tasavaltaan ja kahteen kaupunkiin ( ukr. м?сто , misto ): Sevastopol ja Kiova . Aluehallinnon toisella tasolla Ukrainan alueet ja Krimin autonominen tasavalta on jaettu piireihin ( ukr. район , raion ), joita on heinakuusta 2020 lahtien ollut yhteensa 136. ^{[91] [92] [93]}

Ukraina

  Kiova

Harkova

Odessa

 Dnipro

Makijivka

Donetsk

Zapori??ja

 Lviv

Kryvyi  Rih 

 Mykolajiv

 Mariupol

Luhansk

 Vinnytsja

Sevastopol 

 Simferopol

 H’erson

Pultava

 T?ernihiv

T?erkasy

 Sumy

?ytomyr

 Kropyvnytskyi

 T?ernivtsi

 Ivano-Frankivsk

 Rivne

 Hmelnytskyi

        Ternopil

Lutsk

 U?horod

Mustameri

Asovanmeri

Puola

Valko-Venaja

Venaja

Venaja

Moldova

Romania

Unkari

Slovakia

Suurimmat kaupungit

 > 1 milj. as.

 > 300 000-1 milj. as.

 100 000-300 000 as.

Ukrainan yli 300 000 asukkaan kaupungit (2013) ja tata pienemmatkin aluekeskukset (oblastien paakaupungit). Harmaalla merkitty Krimin niemimaa on kansainvalisen yhteison enemmiston (13/15 YK:n turvallisuusneuvoston jasenta 15.3.2014) mukaan Ukrainaan kuuluva osa. Sittemmin Venaja on kertonut liittaneensa yksipuolisella paatoksella de facto sotilasvoimiensa miehittaman niemimaan itseensa. Kiistanalaisen alueen juridisesta asemasta ei ole viela kansainvalisen oikeuden paatosta.

Ukrainan vuoden 2001 vaestonlaskennan mukaan Ukrainassa oli 454 kaupunkia. Vaestosta 67,2 % (eli 32,574 miljoonaa) oli tuolloin kaupunkilaisia ja 32,8 % (15,883 miljoonaa) maaseudun asukkaita. Kaupungeista viidessa asui yli miljoona ihmista. Yli 100 000 asukkaan kaupunkeja oli yhteensa 37. ^{[94] [95]}

Alla olevassa taulukossa on esitetty yli 250 000 asukkaan kaupungit vuoden 2001 vaestonlaskennan tai vuosien 2013 ja 2021 vaestoarvion mukaan. Suurimien kaupunkien sijainti, samoin kuin vakiluvultaan alle 300 000:ta pienempien aluekeskusten sijainti kay ilmi oheisesta kartasta. Kartan symboleiden valinnassa on kaytetty Ukrainan tilastokeskuksen vuoden 2013 vakilukuarvioita kaupungeista. ^{[1] [96]}

Ukrainan yli 20 000 asukkaan kaupungit (2021 vaestoarvion mukaan) on lueteltu artikkelissa Luettelo Ukrainan kaupungeista . ^[1]

Paaartikkeli: Ukrainan talous

Neuvostoliiton tasavallat, mukaan lukien Ukrainan neuvostotasavalta, olivat keskusjohtoisen talouden vuoksi enemman riippuvaisia toisistaan ja Venajasta kuin lantisen Euroopan maat keskenaan. Ukraina oli osa Neuvostoliiton vilja-aittaa, tuotti niin raaka-aineita ja sahkoa kuin lentokoneita ja ohjuksia. Venajalta ja muilta neuvostotasavalloilta tuotiin kulutushyodykkeita ja oljya. Vaikka toisen maailmansodan saksalaismiehitys vaurioitti Ukrainaa erittain paljon, pian sodan jalkeen maa rakennettiin uudestaan sotaa edeltaneiden voimavarojen varaan. Vilja, sahkoenergia ja raskas metalliteollisuus olivat Ukrainan talouden perusta 1990-luvun alkuun asti.

Ukrainan tasavallan itsenaistymisen jalkeen siirtyminen markkinatalouteen oli vaikeaa. Kilpailukykyisia vientituotteita ei juuri ollut ja kauppa Venajan federaation kanssa toi poliittisia kytkentoja. Siirtymakausi kesti 1990-luvun alun. Tuolloin puolitiehen jatetyt rakenteelliset uudistukset johtivat laajaan tyottomyyteen . Palkanmaksu saattoi keskeytya kuukausiksi. Valtio paasti markkinoille lisaa rahaa, mika edesauttoi huippukorkeaa inflaatiota . Kuten Venajalla, valtionyritysten yksityistaminen merkitsi pienen vahemmiston rikastumista ja tuloerojen rajahdysmaista nousua.

Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti sen, ettei mustanmullan maa Ukrainan maataloustuotanto mennyt Venajalle ilman kaupallista kilpailua. Venajan konepaja- ja puolustusvalineteollisuuden romahdettua Ukrainan on taytynyt hakea Ita-Ukrainassa tuotetulle terakselle uusia markkinoita esimerkiksi Aasiasta . Maa on edelleen merkittava vetureiden , rautatiekaluston ja lentokoneiden valmistaja. Antonovin lentokonetehdas toimii Ukrainassa. Avaruusteknologiassa maa osallistui esimerkiksi Zenit-kantorakettien valmistamiseen yhdessa Venajan kanssa.

Korruptio on ollut suurongelma. Vuoden 2016 alussa julkaistussa Transparency International -jarjeston vuoden 2015 maavertailussa Ukraina sijoittui koetun korruption CPI-indeksilla arvioituna Euroopan alhaisimmalle sijalle eli jai jaetulle 130. sijalle vertailluista 168 maasta. ^[98] Ajoittain osa ulkomaisista sijoittajista on lopettanut liiketoimintansa Ukrainassa byrokratian , korruption tai muun rikollisen toiminnan takia. Sittemmin korruption kitkemista on painotettu ainakin julkisissa puheissa. Ukraina sai markkinatalouden aseman Euroopan unionilta ja Yhdysvalloilta 2005?2006. Paatokset avasivat ukrainalaistuotteille uusia markkinoita EU:n ja Yhdysvaltain alueella. Ukraina paasi Maailman kauppajarjesto WTO :n jaseneksi 2008. ^[99]

Janukovyt?in valtakaudella ukrainalaisten pankkien omistajat varastivat pankkien asiakkaiden talletuksia kymmenien miljardien Yhdysvaltain dollareiden arvosta. Varastetut rahat siirrettiin veroparatiiseihin. Maailmanpankin mukaan tama on historian suurin pankkisektorin vaarinkaytto. ^[100]

Vuosina 2014?2015 Ukrainan talous romahti. Venajan kauppa tyrehtyi ja monet merkittavat kaivokset jaivat miehitetyille alueille. Bruttokansantuote romahti 16 prosenttia. ^[100]

Taloudellisesti merkittaviin luonnonvaroihin kuuluvat muun muassa: rautamalmi , kivihiili , mangaani , maakaasu , oljy , suola , rikki , grafiitti , titaani , magnesium , kaoliini , nikkeli , elohopea , puutavara ja peltomaa . ^[101]

Ulkomaankauppa oli tavaraviennin osalta vuonna 2012 vahvasti alijaamainen. Ukrainan tavaraviennin suuruus oli tuolloin 68,8 miljardia ja tuonnin 84,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD). Dollarimaaraisesti merkittavin tavarakaupan kumppani oli Venaja , jonne osuus viennista oli 25,6 % (17,6 mrd USD) ja tuonnista 32,4 % (27,4 mrd USD). Muita tarkeita vientimaita vuonna 2012 olivat Turkki 5,4 %, Egypti 4,2 %, Puola 3,7 %, Italia , 3,6 %, Kazakstan 3,6 %, Intia 3,3 ja Valko-Venaja 3,3 % osuuksilla Ukrainan viennista. Tuontimaista Venajan jalkeen merkittavimpia olivat Kiina 9,3 %, Saksa 8,0 % Valko-Venaja 6,0 %, Puola 4,2 % ja Yhdysvallat 3,4 % osuuksilla. ^[102] Vuonna 2012 vienti Suomeen oli vain 0,1 prosenttia (48,2 milj. USD) Ukrainan viennin kokonaisarvosta. Suomesta Ukraina toi 0,6 prosentin osuuden (485,2 milj. USD) ulkomaankaupan tuonnistaan. ^[102]

Tarkeisiin vientituoteryhmiin kuuluvat perusmetallit ja niiden jalosteet (27,5 % viennista, erityisesti rauta ja teras ), kasvinviljelytuotteet (13,4 %, lahinna hiutaleet 10,2 % seka oljykasvien siemenet ja hedelmat 2,5 %), mineraalituotteet (11,1 %, sis. mineraalioljyt, polttonesteet ja oljynjalostustuotteet 5,3 %; malmit yms. 4,8 %), koneet ja laitteet (10,2 %), kuljetusvalineet (8,7 %, lahinna rautatiekalusto 6,0 % ja ilma-alukset 1,3 %), kemianteollisuus (7,4 %) ja elain- ja kasvisrasvat (6,1 %). Tuonnissa suurimmat tuoteryhmat olivat mineraalituotteet (32,5 %, erityisesti maakaasu 16,6 % koko tuonnista), koneet ja laitteet (15,5 %), kemianteollisuuden tuotteet (10,1 %, esimerkiksi laakkeet ja laakeaineet 3,9 %), liikennevalineet (9,5 % erityisesti ajoneuvot ) ja perusmetallit ja niiden jalosteet (6,2 %). ^[103]

Sen sijaan palvelujen vienti ylitti selvasti Ukrainan ulkomailta hankkimien palvelujen maaran. Palveluja vietiin 13,5 miljardilla ja niita tuotiin 6,7 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Liikenteen osuus oli 63,0 prosenttia palveluviennista, mutta vain 25,0 prosenttia palvelutuonnista. Liikenteessa suurin yksittainen viennin osa-alue olivat putkikuljetukset Ukrainan kautta (3,2 mrd USD). Myos rautatie- (1,6 mrd USD), lento- (1,5 mrd USD, sisaltaa ylilentomaksut) ja meriliikenteen (1,2 mrd USD) merkitys oli suuri positiivisen palvelutaseen muodostumisessa. ^[104]

Uusi rahayksikko Ukrainan hryvnia (lyhenne: UAH) otettiin kayttoon syyskuussa 1996, josta lahtien se on pystytty pitamaan suhteellisen vakaana. Tarkea uudistus on ollut yksityisyritysten verolainsaadannon yksinkertaistaminen ja selkeyttaminen. Uusia yrityksia on syntynyt paljon koska yksityisyrittajien ei enaa tarvitse karsia satunnaisista ja mielivaltaisista veroista. Yksi hryvnia oli vuoden 2013 lopulla arvoltaan noin 0,09 euroa. ^[105]

Vuonna 2011 Ukrainan bruttokansantuote (BKT) oli 1 302 miljardia hryvniaa (UAH) eli vuoden 2011 lopun vaihtokurssein noin 126,4 miljardia euroa. Jokaista ukrainalaista kohden tama oli keskimaarin 28 488 hryvnaa eli 2 766 euroa tuona vuonna. Korkein alueellinen BKT-osuus, noin 7 742 euroa vuodessa henkea kohden, tehtiin Kiovassa . Kiovan osuus koko maan BKT-kertymasta oli 17,2 prosenttia. Maarallisesti merkittaviin lukeutuivat myos Donetskin (12,4 %), Dnipropetrovskin alue et (10,8 %) ja Harkovan alueet (5,9 % osuus maan BKT-kertymasta). Alhaisinta alueellisen bruttokansantuotteen kertyminen (noin 1 285 euroa henkea kohden vuonna 2011) oli T?ernivtsin alueella . ^{[106] [107]} IMF :n tilastojen ja ennusteiden mukaan Ukrainan bruttokansantuotteen arvioitiin vuosina 2012?2013 saavuttaneen vuoden 2009 lamaa edeltavan tason. IMF:n tilastoissa henkea kohti laskettu BKT oli 28 555 hryvnaa (eli lahella kansallisesti ilmoitettua arvoa) eli 3 584 Yhdysvaltain dollaria (USD) ja ostovoimakorjattu BKT-arvo likipitaen kaksinkertainen eli 7 210 dollaria. Keskimaarainen henkea kohti laskettu BKT-osuus on Ukrainassa maantieteellisen Euroopan matalimpia, joskin ainakin naapurimaa Moldovassa (3 382 USD/ henki) ostovoimakorjattu BKT-taso asukasta kohden jai alle puoleen Ukrainan arvosta. Ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohden oli selvasti korkeampi esimerkiksi Valko-Venajalla (15 056 USD/henki) ja Venajalla (16 768 USD/henki). ^[4]

Keskimaarainen kuukausipalkka oli Ukrainassa vuonna 2013 noin 2 766 hryvniaa eli vuoden 2013 lopun vaihtokurssein 296 euroa. Keskimaarainen kuukausipalkka vaihteli aluetasolla Ternopilin alueen 214 ja Kiovan 453 euron valilla. ^{[108] [105]} Elintason mataluuden ja useita naapurimaitaan heikomman talouskehityksen johdosta Ukrainasta on muuttanut miljoonia asukkaita pois 1990-luvun alun jalkeen. ^[109]

Katso myos: Ukrainan alueiden talouslukuja

Paaartikkeli: Energia Ukrainassa

  Hmelnytskyi

Rivne

Etela-Ukraina

T?ernobyl

  Zapori??ja

Ukrainan ydinvoimaloiden sijainti ( katso )
 Toiminnassa oleva voimala
  Suljettu voimala

Ukrainan sahkontuotanto pohjautui vuonna 2020 paaosin ydinvoimaan (52 %) ja hiilivoimaan (28 %). ^[110] Ydinvoiman osuus sahkontuotannosta on maailman korkeimpia; maa sijoittuu suhteellisessa vertailussa kolmanneksi maailmassa. ^[111] Ukrainan sahkontuotannoksi vuonna 2020 arvioitiin 134 TWh. ^[110] Samana vuonna Suomen sahkontuotanto oli 67 TWh, joka vastaa puolta Ukrainan sahkontuotannosta. ^[112] Lampoenergian tuotannossa maakaasu oli vuonna 2011 hallitseva polttoaine 83,9 prosentin tuotanto-osuudella. Hiilella tai turpeella tuotettiin 12,7, biopolttoaineilla 1,5, ydinvoimalla 1,1 ja oljylla 0,9 prosenttia Ukrainan lammitysenergiasta. ^[113]

Ukraina on vahvasti riippuvainen energiantuonnista Venajalta, vaikka onkin 2000-luvulla pyrkinyt lisaamaan omaa maakaasun ja -oljyn tuotantoaan ja oljynjalostustaan. Vuonna 2012 maan oman tuotannon arvioitiin kattavan runsaan kolmanneksen Ukrainan kayttamasta oljysta ja maakaasusta. ^[101] Maa oli tuolloin maarallisesti maailman 10. suurin maakaasun tuoja Yhdysvaltojen, Japanin, useiden EU-maiden, Etela-Korean ja Turkin jalkeen. ^[114]

Myos Krimin niemimaan alueelta ja sen laheisilta merialueilta on loydetty merkittavasti maaoljya ja -kaasua. Ensimmaiset loydot Krimin hiilivetyvaroista tehtiin jo 1886. Sittemmin painopiste on siirtynyt Krimin autonomisen tasavallan lantisimpaan osaan ja niemimaan lounaisille merialueelle, ^[115] joskin maakaasua porataan esimerkiksi Kert?in niemimaan pohjoispuolella, lahella ?t?olkinea. Ukraina sopi 2010-luvulla suurten lansimaalaisten oljyn- ja kaasunporausyhtioiden kanssa yhteistyosta merenalaisten, Krimin niemimaan lounaispuolen esiintymien tutkimisessa ja hyodyntamisessa. Talla Ukraina on tahtasi Venaja-riippuvuutensa pienentamiseen polttoainehuollossaan. ^[116] Ukrainan raaka-ainevarat ja maan pitaminen riippuvana Venajan energiatuonnista oli eras Venajan kiinnostustekija vuoden 2014 Krimin kriisissa . ^[117]

Suurimmat hyodyntamattomat maakaasuvarat Ukrainassa liittyvat liuskekaasuun , ^{[118] [119]} jota olisi tarkoitus vapauttaa maaperasta vesisarotyksella eli rikkomalla huokoista maanalaista kivikehaa paineistetun veden ja kemikaalien avulla. Optimistisimpien arvioiden mukaan Ukraina olisi voinut vapautua naiden liuskekaasuesiintymien avulla useiksi vuosikymmeniksi taysin maakaasun tuontitarpeestaan. Tammikuussa 2013 Ukrainan presidentti allekirjoitti 10 miljardin Yhdysvaltain dollarin pitkaaikaisen tuotanto-osuussopimuksen Shell -yhtion kanssa Koillis-Ukrainan Dneprin-Donetskin altaan Juzovskan liuskekaasuesiintyman hyodyntamisesta. Juzovskan esiintyman ydinalueet sijaitsivat esitutkimuksen perusteella Donetskin alueen Slovjanskin ja Harkovan alueen Izjumin seudulla. ^[120]

Paaartikkeli: Ukrainan vaesto

Ukrainan itsenaistyessa vuonna 1992 maan vakiluku oli yli 52 miljoonaa. Vuonna 2010 se oli supistunut 45 miljoonaan, ja YK:n ennusteiden mukaan vuonna 2030 Ukrainassa on 39 miljoonaa asukasta. ^{[121] [122]}

Vuonna 2001 Ukrainan suurimmat kansallisuudet eli etniset ryhmat olivat: ukrainalaiset (77,8 %), venalaiset (17,3 %), valkovenalaiset (0,6 %), moldovalaiset (0,5 %), Krimin tataarit (0,5 %), bulgarialaiset (0,4 %), unkarilaiset (0,3 %), romanialaiset (0,3 %), puolalaiset (0,3 %), juutalaiset (0,2 %) ja muut (1,8 %). Varsinkin Krimin autonominen tasavalta on etnisesti monimuotoinen. ^[123]

Vuonna 2001 vaestonlaskennan mukaan Ukrainan vaestosta 67,5 % puhui aidinkielenaan ukrainaa ja 29,6 % venajaa . Venajan asema vaeston aidinkielena oli supistunut 3,2 prosentilla vuosien 1989 ja 2001 vaestonlaskentojen valisena aikana. Ukrainassa puhutaan myos useita vahemmistokielia. Vuoden 2001 vaestonlaskennassa jonkin muun kielen kertoi aidinkielekseen 2,9 prosenttia vastaajista. ^[124]

Vahemmistokielta puhuvien maara oli noussut vuosien 1989 ja 2001 valilla 0,4 prosentilla. ^[124] Tata selittaa esimerkiksi Krimin tataarien paluumuutto. ^lahde? Vahemmistokielista puhujia on eniten ruteenilla (560 000, vuoden 2000 tieto), romanialla (319 000), valkovenajalla (276 000), krimintataarilla (260 000, 2006 tieto), bulgarialla (234 000), turkilla (200 000) ja unkarilla (157 000) ja puolalla (144 000). ^lahde?

Vuonna 2012 saadettiin kielilaki, jota erityisesti venalaisissa tiedotusvalineissa pidettiin merkittavana syyna venajankielisen vaestonosan tyytymattomyyteen. Aiempi laki oli sallinut useamman virallisen kielen kayttamisen alueilla, joissa yli 10 prosenttia vaestosta puhui muuta kuin maan virallista kielta ukrainaa. ^{[125] [126]}

Vuonna 2012 Ukrainan virallinen tyottomyysprosentti oli 2 %, mutta suuren osan tyottomyydesta arvellaan olevan piilotyottomyytta. ^[129] Kansainvalisen tyojarjeston (ILO) maaritelma todellinen tyottomyysprosentti oli vuonna 2012 7,5 prosenttia. Alhaisimmillaan tyottomyys oli Kiovassa (5,5 %), Krimin autonomisessa tasavallassa ja Odessan alueella (5,8 %) seka Sevastopolissa (5,7 %). Korkeimmillaan tyottomyys oli puolestaan Rivnen, Ternopilin ja T?ernihivin alueilla (9,8 %) seka ?ytomyrin alueella (9,7 %). ^[130] Maailmanpankin tilastojen mukaan 2,9 % vaestosta eli vuonna 2008 kansallisesti maaritellyn koyhyysrajan alapuolella. ^[131]

Tyojarjesto ILO totesi vuoden 2013 yhteenvedossaan, etta 3,4 % Ukrainan tyoikaisesta vaestosta eli noin 1,2 miljoonaa ukrainalaista oli muuttanut maastaan tyon perassa. Nama 15?70-vuotiaat ukrainalaiset asuivat tammikuun 2010 ja kesakuun 2012 valisena aikana kotimaansa ulkopuolella tyon vuoksi. Kaksi kolmasosaa tyon vuoksi muuttaneista oli miehia ja kolmannes naisia. Suosituimmat tyoskentelymaat oli Venaja (43,2 %), Puola (14,3 %), Italia (13,2 %) ja T?ekki (12,9 %). ^[132]

Vuonna 2007 arvioitiin, etta Ukraina on saavuttanut YK:n vuosituhattavoitteista kolme: koyhyyteen, koulutukseen ja tasa-arvoon liittyvat tavoitteet. Pidettiin todennakoisena, etta se saavuttaa myos lapsikuolleisuuteen ja odottavien aitien terveyteen liittyvat tavoitteet, ja mahdollisena myos kahden muun tavoitteen saavuttamista. ^[133]

Vuoden 2006 kyselyssa ukrainalaisista 62,5 prosenttia oli uskontokuntiin kuulumattomia. Ortodokseja oli 26,8 prosenttia, katolilaisia 5,9 prosenttia, protestantteja 0,9 prosenttia ja muita uskontoja oli 1,0 prosenttia vaestosta. 2,6 prosenttia ei tiennyt vakaumustaan ja 0,3 prosenttia ei vastannut kyselyyn. ^[135]

Ortodoksisuus on jakaantunut kolmeen kilpailevaan kirkkoon. Jaon taustalla on halu irrottautua myos kirkollisesti Venajan vaikutusvallasta. Mielipidekyselyn mukaan Ukrainan suurin uskonnollinen yhdyskunta on Ukrainan ortodoksinen kirkko ? Kiovan patriarkaatti . Se on vuonna 1992 perustettu, patriarkka Filaretin johtama kirkkokunta. Filaret oli vuoteen 1991 asti Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksisen kirkon Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta , mutta menetti pappisvihkimyksen ja suljettiin ehtoollisyhteydesta vuonna 1997 ”skismaattisesta toiminnasta”. Muut ortodoksiset kirkot eivat ole tunnustaneet Filaretin johtamaa Kiovan patriarkaattia. Ukrainan ortodoksinen kirkko ? Moskovan patriarkaatti on Venajan ortodoksisen kirkon eli Moskovan patriarkaatin alainen, vuodesta 1990 lahtien autonomisesti toiminut kirkko. Kolmas ortodoksinen kirkkokunta on Ukrainan autokefalinen ortodoksinen kirkko , joka syntyi 1920-luvulla Ukrainan lyhyen itsenaisyyden aikana ja selvisi Neuvostoliiton aikana diasporassa ulkomailla. Ukrainan itsenaistymisen jalkeen se aloitti uudelleen toiminnan Ukrainan alueella. ^[135] Keskustelua Kiovan patriarkaatin ja Ukrainan autokefalisen ortodoksisen kirkon yhdistymisesta herateltiin kevaalla 2015. ^[136]

Lansi-Ukrainassa on myos merkittava maara Ukrainan kreikkalaiskatoliseen kirkkoon kuuluvia uniaatteja , jotka noudattavat ortodoksista jumalanpalvelusperinnetta, mutta tunnustavat paavin aseman ja ovat nain osa katolista kirkkoa .

Protestanttisista uskonsuunnista suurimpia ovat baptistit ja helluntailiike , joilla molemmilla on satojatuhansia jasenia eri seurakuntaliitoissa. Protestanttisuus on keskittynyt maan lansiosaan, josta kasin on myos harjoitettu laajaa lahetystyota eri puolilla Neuvostoliittoa.

Katolisen kirkon osuus on samoin suurin maan lansiosassa, joka ennen toista maailmansotaa kuului Puolalle, erityisesti Lvivin (Lvovin) alueella. Maassa on myos juutalaisia ja muslimivahemmistoja , jalkimmaisista merkittavan osan muodostivat Krimin tataarit .

• 
  Pyhan Sofian katedraali Kiovassa.
• 
  Kreikkalaiskatolinen katedraali Lvivissa.
• 
  Harkovan synagoga.

Paaartikkeli: Ukrainan musiikki

Ukrainan kansallissoitin on luuttua muistuttava bandura . ^[137] Ukrainalaisessa kansanmusiikissa mollisavelmat ovat yleisia. Laulumusiikki on rikasta ja monipuolista. Pelimanniyhtyeissa on yleensa kolme soittajaa. ^[138] Dnipropetrovskin alueen kasakkalaulut on liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnon luetteloihin (2016). ^[139]

Ripaska ja hopak ^[140] ovat ukrainalaisia kansantansseja.

Klassisen musiikin koulutuksen luomisessa Mykola Lysenkolla oli suuri rooli. Taidemusiikin saveltajista Dmitri Bortnjanski ja Sergei Prokofjev ovat ukrainalaissyntyisia, vaikka elivat ja savelsivat paaasiassa Venajalla. Ukrainalaisista taidemusiikin esittajistaan kuuluisimpia ovat viulistit David ja Igor Oistrah ja pianistit Vladimir Horowitz ja Svjatoslav Richter . ^[138]

Eurovision laulukilpailussa Ukraina on menestynyt varsin hyvin. Ruslana Ly?yt?ko voitti Euroviisut vuonna 2004 Istanbulissa Turkissa kappaleellaan ”Wild Dances”. Niinpa Ukraina jarjesti vuoden 2005 Euroviisut. Vuonna 2007 euroviisuissa Vjerka Serdjut?ka sijoittui toiseksi ja vuonna 2008 Ani Lorak tuli myos toiseksi. ^[141] Vuoden 2016 Tukholmassa jarjestetyissa euroviisuissa Ukraina voitti Jamalan esittamalla kappaleella ” 1944 ”. ^[142] Vuonna 2022 Ukraina osallistui Euroviisuihin kappaleella Stefania ja voitti kisan.

Paaartikkeli: Ukrainan kirjallisuus

Monet venalaisen kulttuurin mestarit olivat syntyjaan ukrainalaisia: Ukrainan alueella syntyivat esimerkiksi Mihail Bulgakov , Nikolai Gogol ja Anna Ahmatova . ^[143]

Kuuluisimpia ukrainalaisia kirjailijoita ovat 1800-luvulla elanyt runoilija Taras ?evt?enko ja vuonna 1916 kuollut kirjailija Ivan Franko . Ivan Franko oli merkittava kirjailija ja poliitikko, joka perusti Ukrainan sosialistisen liikkeen. Oman kirjallisen tuotannon lisaksi han kaansi muun muassa Victor Hugon , William Shakespearen ja Goethen teoksia ukrainan kielelle. Taras ?evt?enkoa pidetaan nykyaikaisen ukrainalaisen kirjallisuuden isana. Han kirjoitti myos venajaksi ja kirjallisen tuotannon lisaksi oli myos taitava taidemaalari. Hanet tuomittiin karkotukseen vuonna 1847 johtuen hanen venalaisten ukrainalaisiin kohdistuvia sortotoimia kuvaavista satiirisista runoistaan. ^[144]

Taidemaalarit Ilja Repin ^[145] ja Kazimir Malevit? ^[146] syntyivat Ukrainassa. Petrykivkan koristemaalaus (2013), Kosivin maalatun keramiikan perinne (2019) ja Krimin tataarien ornek-ornamentit (2021) on liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnon luetteloihin. ^[139]

Ukrainalaisen teatterin perustaja on teatteri- ja elokuvaohjaaja Les Kurbas . Han perusti 1917 kokeellisen Molodyi Teatr -nimisen nuorisoteatterin, jossa esitettiin naytelmia eri puolilta maailmaa eri kulttuureista. Kurbas teki paaasiallisen elamantyonsa harkovalaisessa Berezil -teatterissa. ^[147] Hanen nimeaan kantaa kiovalainen Les Kurbas -teatteri .

Ruoka on merkittava osa ukrainalaista kulttuuria ja maan eri kolkista loytyy paljon alueellisia erikoisuuksia. Tunnetuimpia ukrainalaisia ruokalajeja ovat borssi ( punajuurista valmistettu keitto), varenyky ( raviolin tapainen ruokalaji), golubtsi (taytettyja kaalikaaryleita) ja deruny (raastetusta perunasta valmistettuja pannukakkuja). Joulun ja paasiaisen viettoon liittyy monia ruokalajeja, joita ei valmisteta muulloin. Ukrainalainen tumma ruisleipa on myos tunnettua. ^[148] Ukrainalainen borssi on liitetty myos Unescon aineettoman kulttuuriperinnon luetteloihin (2022). ^[139]

Paaartikkeli: Ukrainan urheilu

Vaikka tarvittava urheiluinfrastruktuuri ei ole monien Euroopan maiden tasolla, Ukraina on menestynyt hyvin kansainvalisessa huippu-urheilussa, erityisesti yleisurheilussa , voimistelussa , purjehduksessa , nyrkkeilyssa , painissa , uinnissa , judossa ja shakissa . Maan tunnetuimpia urheilijoita ovat nyrkkeilijat Vitali ja Volodymyr Klyt?ko , Vasyl Lomachenko seka seivashyppaaja Serhi Bubka . Olympialaisissa menestynein urheilija on nelja kultamitalia saavuttanut uimari Jana Klot?kova . Ukrainalla on vuodesta 1994 alkaen ollut joukkue seka kesa- etta talviolympialaisissa, ja maa on saanut vuoteen 2018 mennessa kaikkiaan 37 kultamitalia. ^[149]

Ukrainan suosituin urheilulaji on jalkapallo , jossa urheiluseurat Kiovan Dynamo , Donetskin ?ah’tar ja Dnipropetrovskin Dnipro ovat saavuttaneet kansainvalistakin menestysta. Maan jalkapallojoukkue selviytyi vaikeasta karsintalohkosta (muun muassa Turkki , Kreikka ja Tanska ) ykkosena jatkoon vuoden 2006 MM-kilpailuihin , joissa sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon. FIFA:n rankigissa se oli helmikuussa 2022 sijalla 27. ^[150]

Kiovan Sokol on maan tunnetuin jaakiekkojoukkue . Ukrainan jaakiekkomaajoukkue on pelannut 2000-luvulla jaakiekon maailmanmestaruuskilpailujen A-sarjassa. Kansainvalinen jaakiekkoliitto laskee maassa olevan 5340 rekisteroitya pelaajaa. Miesten maajoukkue on vuonna 2022 IIHF:n rankingissa sijalla 27. ^[151]

• Internet Encyclopedia of Ukraine  (Alkuteos Encyclopedia of Ukraine , University of Toronto Press, 1984?93, toimittaneet Volodymyr Kubijovyc & Danylo Husar Struk ym.) 2001. Canadian Institute of Ukrainian Studies. Viitattu 17.4.2012. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ukraina Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Ukraina Wikimatkoissa
• Suomen Ulkoministerion matkustustiedote Ukraina (suomeksi) (um.fi)
• Ukraine profile - Media 2022. BBC. (englanniksi)
• Ukrainan presidentti . (englanniksi)
• Ukrainan hallinnon portaalisivu . (englanniksi)
• Ukrainan parlamentti . (englanniksi)
• Ukrainan kartta 1:1 milj (jpg) . (venajaksi) ja (englanniksi)
• History of Ukraine  (Albertan ja Toronton yliopistojen Ukraina-tietosanakirjan artikkeli) Alkujaan Encyclopedia of Ukraine, vol. 5, nyt Internet Encyclopedia of Ukraine, IEU . 1993. Canadian Institute of Ukrainian Studies (CIUS, University of Alberta/University of Toronto), encyclopediaofukraine.com. (englanniksi)
• Fauna  (Albertan ja Toronton yliopistojen Ukraina-tietosanakirjan artikkeli) Internet Encyclopedia of Ukraine, IEU . 2008. Canadian Institute of Ukrainian Studies (CIUS, University of Alberta/University of Toronto), encyclopediaofukraine.com. (englanniksi)
• Literature  (Albertan ja Toronton yliopistojen Ukraina-tietosanakirjan artikkeli) Encyclopedia of Ukraine . 1993. Canadian Institute of Ukrainian Studies (CIUS, University of Alberta/University of Toronto), encyclopediaofukraine.com. (englanniksi)

n k m Euroopan valtiot Itsenaiset valtiot Alankomaat Albania Andorra Armenia 1 Azerbaid?an 1 Belgia Bosnia ja Hertsegovina Bulgaria Espanja Georgia 1 Irlanti Islanti Italia Itavalta Kazakstan 1 Kreikka Kroatia Kypros 1 Latvia Liechtenstein Liettua Luxemburg Malta Moldova Monaco Montenegro Norja Pohjois-Makedonia Portugali Puola Ranska Romania Ruotsi Saksa San Marino Serbia Slovakia Slovenia Suomi Sveitsi Tanska T?ekki Turkki 1 Ukraina Unkari Valko-Venaja Vatikaani Venaja 1 Viro Yhdistynyt kuningaskunta Kiistanalaiset valtiot Abhasia 1 Artsakh 1 Etela-Ossetia 1 Katalonia Kosovo Pohjois-Kypros 1 Transnistria 1 Lasketaan kuuluvaksi myos Aasiaan .