Salomonsaaret

Salomonsaaret Solomon Islands
lippu vaakuna
Valtiomuoto	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Kuningas Kenraalikuvernoori Paaministeri	Charles III Sir David Vunagi Jeremiah Manele
Paakaupunki	Honiara 9°28′S , 159°49′E
Pinta-ala
– yhteensa	30 407 km² [1]  ( sijalla 140 )
– josta sisavesia	3,2 %
Vakiluku (2014)	721 455 [1] ( sijalla 168 )
–  vaestotiheys	23,7 as. / km²
– vaestonkasvu	2,7 % (2019)
Viralliset kielet	englannin kieli
Valuutta	Salomonsaarten dollari ( SBD )
BKT (2013)
– yhteensa	1,6 mrd.  USD [2]  ( sijalla 195 )
– per asukas	2 203 USD [2]
HDI (2019)	0,567 [3] ( sijalla 151 )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
–  maatalous	26,1 % [4]
–  teollisuus	15,7 % [4]
–  palvelut	58,2 % [4]
Aikavyohyke	UTC+11
– kesaaika	ei kaytossa
Itsenaisyys ? Britanniasta	7. heinakuuta 1978
Lyhenne	SB
Kansainvalinen suuntanumero	+677
Tunnuslause	To Lead is to Serve (Johtaminen on palvelemista)
Kansallislaulu	” God Save Our Solomon Islands ”
Infobox OK Nimi-testi OK

Salomonsaaret on saaristovaltio Tyynellamerella . Maantieteellisesti se on osa Melanesiaa ja sijaitsee Papua-Uuden-Guinean itapuolella suureksi osaksi Salomonin saaristossa . Salomonsaaret koostuu yli 990 saaresta, joiden yhteispinta-ala on yli 30 000 neliokilometria ja asukasluku vuoden 2019 vaestonlaskennan mukaan 721 455. ^[1] Maan paakaupunki on yli 130 000 asukkaan Honiara ^[1] , joka sijaitsee Guadalcanalin saarella. Valtaosa maan vaestosta on melanesialaisia ja uskonnoltaan kristittyja . Salomonsaaret joutui Ison-Britannian siirtomaaksi 1800-luvun lopulla ja itsenaistyi 7. heinakuuta 1978. Toisen maailmansodan aikana saarilla kaytiin merkittavia taisteluita Japanin ja Yhdysvaltojen valilla. Salomonsaaret kuuluu nykyaan Kansainyhteisoon .

Salomonsaarten paasaaret muodostuu pitkasta saariryhmasta, joka ulottuu yli 1 500 kilometria Papua-Uudesta-Guineasta kaakkoon. Salomonsaaret kuuluu etelaisen Tyynenmeren suurimpiin saaristoihin ja sijaitsee noin 1,3 miljoonan neliokilometrin vesialueella. Salomonsaarten yli 990 saaresta yli 320 on asutettuja. Suurimmat saaret ovat Guadalcanal (5 336 km²), Malaita (3 840 km²), Santa Isabel (3 380 km²), Choiseul (3 200 km²), Makira (3 188 km²) ja New Georgia (2 145 km²). ^[5] Maapinta-alaa Salomonsaarilla on 30 407 neliokilometria. ^[1]

Paasaaret ovat vuoristoisia, ja niiden korkein huippu on 2 330 metrin korkuinen Mount Popomanaseu Guadalcanilla. Paasaaret kulkevat kaytannossa kahdessa rinnakkaisessa luoteesta kaakkoon kuuluvassa jonossa. Pohjoiseen ketjuun kuuluvat muun muassa Choiseul, Santa Isabel ja Malaita ja etelaiseen Vella Lavella , Uuden-Georgian saaret , Savo ja Guadalcanal. Guadalcanalista 555 kilometria itaan on viela pienempi Santa Cruzin saarten ryhma. ^[6] Rennell on puolestaan maailman suurin koralliatolli, ja saaren itaosa kuuluu Unescon maailmanperintoluetteloon . ^[7] Monet pienemmista saarista ovatkin hiekan ja palmupuiden peittamia atolleja . ^[8]

Geologisesti Salomonsaaret ovat osa Papua-Uuden-Guinean Uuden-Irlannin saaresta alkavaa ja Vanatuun jatkuvaa vulkaanista kaarta. ^[6] Saarilla on tulivuoria , joista osa on aktiivisia. Santa Cruzin saariston Tinakula ja merenalainen Kavachi purkautuvat saannollisesti muutaman vuoden valein. Saaret ovat myos geologisesti aktiivista, ja pienia maanjaristyksia tapahtuu usein. ^[8]

Toukokuun lopulta joulukuun alkuun asti saarilla vallitsee kuivakausi ja kaakosta puhaltavat tuulet saavat aikaan miellyttavan lauhkean ilmaston. Joulukuun puolivalista toukokuun puolivaliin monsuunituulet tuovat saarille sadekauden, jonka aikana lampotilat ja kosteus ovat korkeampia ja sateet voimakkaampia. Paakaupunki Honiarassa sataa keskimaarin 2 150 millimetria vuodessa, mika on vahemman kuin suurimmassa osassa muuta maata. ^[9] Vuotuinen sademaara on noin 3 050 millimetria. ^[8] Paivalampotilat vaihtelevat 27 ja 32 asteen valilla ja oisin se saattaa tippua noin 19 asteeseen. ^[9]

Salomonsaarten maantieteellisesta eristyksesta johtuen niilla on paassyt kehittymaan runsaasti kotoperaisia elainlajeja, kuten 69 lintulajia, joita ei tavata missaan muualla, seka useita jyrsija - ja lepakkolajeja . Ihmisten mukana tulleet kissat ovat kuitenkin tehokkaasti havittaneet useimmat Guadalcanalin alkuperaiset nisakkaat. Saarilla elaa kaikkiaan 47 nisakaslajia , joista 26 on melkein tai taysin kotoperaisia. Kasvillisuustyypeista voidaan erottaa mangrovesuot , makeavetiset suot, alankojen ja vuoriston sademetsat seka osan vuotta kuivat metsat. Guadalcanalilla on myos jonkin verran ruohikkoa. ^[10]

Salomonsaaret asutettiin arkeologisten ja kielitieteellisten todisteiden perusteella noin 4 000 ? 5 000 vuotta sitten. ^[11] Salomonin saariston pohjoisosista, Papua-Uuteen-Guineaan kuuluvulta Bukan saarelta on loytynyt todisteita 30 000 vuotta vanhasta asutuksesta. ^[12] Sielta vaesto jatkoi itaan ja etelaan Vanuatuun , Uuteen-Kaledoniaan ja Fid?ille seka Polynesian Tongalle ja Samoalle . ^[11] Ensimmaiset asukkaat puhuivat austronesialaisia kielia . ^[9]

Varhaisimmat todisteet Lapita -kulttuurista on Santa Cruzin saarilta noin vuodelta 1500 eaa. ^[13] Tassa vaiheessa suurin osa ihmisista eli pienissa kylissa heimoalueilla ja harjoitti kaskiviljelya , kalastusta, metsastysta, veistosten veistamista, kudontaa ja kanootin rakennusta. Esi-isia palvottiin ja verikostojen , paakallonmetsastyksen seka kannibalismin harjoittaminen oli yleista. ^[9]

Espanjalainen loytoretkeilija Alvaro de Mendana de Neira vieraili saarilla vuonna 1568 ja uudestaan vuonna 1595. Mendanan tavoitteena oli perustaa alueelle siirtokunta , mutta han kuoli malariaan , ja selviytyjat palasivat kahden kuukauden kuluttua takaisin Peruun , josta he lahtivat alun perin matkaan. ^[9] Mendana loysi saarilta kultaa ja nimesi ne kuningas Salomon mukaan Salomonsaariksi luultuaan loytaneensa yhden hanen tarunhohtoisista kultakaivoksistaan. ^[14]

Englantilainen loytoretkeilija Philip Carteret vieraili 1767 Santa Cruzin saarilla ja Malaitalla . 1700-luvun lopussa alueelle tuli lisaa loytoretkeilijoita ja valaanpyytajia. Pahamaineiset santelipuun kauppiaat kavivat saarilla 1840-luvulta 1860-luvulle. 1860-luvulla merimiehilta vaihdetut tuliaseet lisasivat selvasti alueen sisaista vakivaltaa. Samaan aikaan eurooppalaisten tuomat taudit tappoivat vaestoa. Lahetyssaarnaajat olivat tahan aikaan aktiivisia muualla etelaisen Tyynenmeren alueella, mutta liikkuivat varovaisesti pahamaineisina tunnetuilla Salomonsaarilla. Katkeruus eurooppalaisia kohtaan kasvoi ja useita lahetyssaarnaajia murhattiin. ^[9]

Paaartikkeli: Brittilaiset Salomonsaaret

Orjakauppiaat veivat vuosien 1871 ja 1903 valisena aikana 30 000 miesta Salomonsaarilta tyoskentelemaan Australian ja Fid?in sokeriruokoviljelmille . Tama julistettiin aikanaan laittomaksi ja osa miehista palasi takaisin. Lokakuun alussa vuonna 1927 Malaitalla puhkesi eurooppalaisia vastaan kapina, joka sai alkunsa veronkeraysmatkalla olleen englantilaisen virkamiehen surmasta. Seuraavana vuonna useita kapinallisia, heidan johtajansa Basiana mukaan lukien, hirtettiin silloisessa paakaupungissa Tulagissa . ^[9]

Yhdistynyt kuningaskunta julisti 6. lokakuuta 1893 osan Salomonsaarista protektoraatikseen ja laajensi aluetta vuosina 1897 ja 1898. ^[9] Siirtomaahallinnon luomisen taustalla oli estaa tyovoiman rekrytoinnissa tapahtuneita vaarinkaytoksia, mutta myos halu hallinnoida uudiasukkaiden ja paikallisten valisia kontekteja seka estaa ranskalaisten maaliitokset. ^[13] Britannia luopui vuonna 1899 vaatimuksistaan Lansi-Samoalla ja sai vastineeksi Saksalta Shortlandsaaret , Choiseulin , Ontong Javan ja Santa Isabelan saaret. ^[9] Saksa piti itsellaan vain pohjoisimmat Salomonin saariston saarista. ^[13]

Lahetyssaarnaajat yrittivat kitkea pois paikallista kulttuuria ja julistivat vanhojen tapojen ja perinteiden harjoittamisen pahuudeksi. Taikuuden harjoitus ja paakallonmetsastys vahenivat. ^[9] Siirtomaahallinto toimi paaosin sivistyneesti paikallisia kohtaan, mutta sen tarkoitus oli edistaa erityisesti eurooppalaisten kauppiaiden ja uudisasukkaiden asemaa. Siirtomaalain rikkomisesta paikallisia rankaistiin usein ankarasti. ^[13]

Toisen maailmansodan aikana saarilla kaytiin ankaria taisteluja. Japanilaiset valtasivat Shortlandsaaret huhtikuussa 1942. Tulagi vallattiin kolme viikkoa myohemmin, ja japanilaiset alkoivat rakentaa kiitotieta Guadalcanaliin . Vuonna 1942 alueella kaydyssa Savon saaren taistelussa japanilaiset hyokkasivat Yhdysvaltojen kuljetuksia vastaan aiheuttaen vakavia tappioita. Yhdysvallat saavutti vahitellen ylivoiman, joka maksoi kuitenkin valtavasti miehia molemmin puolin. Kuuden kuukauden kuluttua japanilaiset vetaytyivat Uuden-Georgian saarelta. ^[9]

Guadalcanalin taistelun aikana arviolta 30 000 japanilaista ja 7 000 amerikkalaista sai surmansa, ja Guadalcanalin pohjoisrannikolle upposi valtava maara sota-aluksia. Vuoden 1943 aikana liittoutuneet saivat vallattua takaisin lisaa saaria. Vuoden loppuun mennessa enaa Choiseul ja Shortlandsaaret olivat japanilaisten hallussa, ja nekin saatiin takaisin Japanin antautumisen jalkeen vuonna 1945. ^[9]

Entinen paakaupunki Tulagi tuhoutui pahoin sodan aikana, ja Honiarasta tehtiin uusi paakaupunki. Sodan jalkeen Malaitalla syntyi Britannian valtaa vastustava Ma’asina Ruru -itsenaisyysliike, joka oli myos lastikultti . Liike kuihtui 1940-luvun lopulla tehtyjen massapidatysten seka yhdysvaltalaisjoukkojen poistumisen jalkeen vuonna 1950. ^[9] Salomonsaaret sai itsehallinnon vuonna 1976 ja itsenaisyyden 7. heinakuuta 1978. ^[15]

Salomonsaarten ensimmainen paaministeri oli Peter Kenilorea , joka oli ollut aktiivinen politiikassa jo ennen itsenaisyytta. Toinen itsenaisyytta edeltaneen alan poliitikko, joka nousi paaministeriksi, oli Solomon Mamaloni , joka toimi hallituksen paamiehena useaan otteeseen 1980- ja 1990-luvuilla. Hanet korvasi elokuussa 1997 Bartholomew Ulufa’alu . Mamaloni jatti paaministerin paikan korruptiosyytosten takia. ^[13]

Vuonna 1999 puhjennut sisallissota kaytiin Guadalcanalin alkuperaisvaestoa edustaneen Isatubun vapautusliikkeen (tunnetaan myos Guadalcanalin vallankumousarmeijana) seka Malaitan Eagle Forcen (MEF) valilla. Isatuban vapautusliike syytti malaitalaisten vievan Guadalcanalin tarkeimmat tyopaikat seka maat, ja se aloitti terrorin seka vakivaltaisuudet alueen malaitanilaisia vastaan, jotka joutuivat pakenemaan paakaupunki Honiaraan ja Malaitalle. Malaitalaisten etuja suojelemaan perustettiin Malaitan Eagle Force. Kesakuussa 2000 MEF kidnappasi maan paaministerin Bartholomew Ulufa’alun, joka joutui eroamaan. Lokakuussa sotilasryhmittymat allekirjoittivat Townsvillen rauhansopimuksen Australian ja Uuden-Seelannin valityksella. Vuoden 2001 helmikuussa allekirjoitettiin Maraun rauhansopimus , jonka tarkoituksena oli paattaa kahden vuoden levottomuudet. Etninen jannitys muuttui yleiseksi laittomuudeksi, joka levisi muualle maahan. Maa lamautui, ja sen heikko talous romahti. Vuoden 2003 heinakuussa Australian johtamat Tyynenmeren valtioiden poliisijoukot ( Regional Assistance Mission to Salomon Islands , RAMSI) saapuivat Salomonsaarille ja onnistuivat palauttamaan jarjestyksen. ^{[16] [15]}

Paakaupunki Honiarassa kaynnistyivat huhtikuussa 2006 suuret katumellakat, kun vastavalitun paaministerin Snyder Rinin epailtiin ottaneen vastaan lahjuksia ulkomaalaisilta liikemiehilta voidakseen ostaa itselleen valintaansa vaadittavan enemmiston. Vakijoukon viha suuntautui kaupungin kiinalaisvahemmistoon, jonka seurauksena suurin osa kaupungin chinatownista tuhottiin ja kiinalaisvaestoa joutui pakenemaan ulkomaille. Snyder Rini erosi oltuaan virassaan vain kahdeksan paivaa, ja hanen tilalleen valittiin Manasseh Sogavare ja mellakat loppuivat. ^[17]

Salomonsaarilla tapahtui huhtikuussa 2007 Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen mukaan 8,1 momenttimagnitudin vedenalainen maanjaristys , jonka keskus oli 45 kilometria etelakaakkoon Gizon saaresta. ^[18] Jaristys aiheutti voimakkaan tsunamin , joka iskeytyessaan Gizolle surmasi kymmenia ihmisia ja jatti tuhansia kodittomiksi. Vuoden 2009 helmikuussa Salomonsaarille julistettiin poikkeustila rankkasateiden aiheuttaman tulvimisen vuoksi. Vuoden 2010 tammikuussa tapahtui jalleen maanjaristys, jonka aiheuttamat maanvyoryt ja tsunami jattivat 1 000 ihmista kodittomiksi. ^[19]

Huhtikuussa 2019 valittiin Manasseh Sogavare maan paaministeriksi. Tama oli hanen neljas paaministerikautensa, joista edellisin oli vuosina 2014?2017 ja ensimmainen vuonna 2000. ^[20] Syyskuussa 2019 Salomonsaaret solmi diplomaattisuhteet Kiinan kansantasavallan kanssa ja katkaisi samalla suhteensa Taiwaniin (Kiinan tasavalta), jonka Salomonsaaret oli siihen asti tunnustanut. ^[21]

Marraskuussa 2021 maassa oli vakivaltaisia mellakoita. Valtion palveluihin, korruptioon ja maahanmuuttoon on ollut tyytymattomyytta. Paaministeri Manasseh Sogavare syytti mellakoista ulkomaita ja puolusti paatosta siirtya Taiwanin liittolaisesta Pekingin leiriin. Han pyysi joukkoja Australiasta maiden solmiman turvallisuussopimuksen perusteella. ^[22]

Salomonsaaret on brittilaiseen kansainyhteisoon kuuluva parlamentaarinen demokratia ja perustuslaillinen monarkia . Salomonsaarten valtionpaamies on Yhdistyneen kuningaskunnan monarkki eli kuningas Charles III . Paikallisesti hanta edustaa viiden vuoden valein valittava kenraalikuvernoori, joksi vuonna 2019 valittiin David Vunagi . ^[23]

Maalla on yksikamarinen parlamentti , jonka 50 edustajaa valitaan nelja vuotta kestavalle kaudelle. Parlamentti valitsee paaministerin , joka toimii hallituksen paamiehena . Kenraalikuvernoori nimittaa muun hallituksen paaministerin suosituksesta. ^[24] Vuoden 2024 vaalien jalkeen paaministeriksi valittiin Jeremiah Manele . ^[25]

Salomonsaarten puolueet ovat varsin loyhia liittoumia, eika ne ole kovinkaan jarjestaytyneita. ^[26] Vuoden 2019 vaaleissa perati 21 edustajaa valittiin sitoutumattomana, ja suurimmat puolueet olivat Salomonsaarten demokraattinen puolue ja Kadere-puolue , jotka saivat kumpikin 8 paikkaa. Paaministeriksi valittu Sogavarekin kampanjoi sitoutumattomana, mutta vaalien jalkeen han uudelleenkaynnisti Ownership, Unity and Responsibility -puolueensa . Salomonsaarilla ehdokkaiden puolueuskollisuus on varsin heikkoa, ja monet siirtyivatkin tukemaan OUR-puoluetta. Elokuussa 2022 silla oli 34 edustajaa parlamentin 50 jasenesta. ^[24]

Salomonsaaret jakaantuu yhdeksaan provinssiin seka paakaupunkialueeseen (merkitty tahdella). ^[27]

	Provinssi	Paakaupunki	Pinta-ala km² [28]	Asukasluku (2019) [1]
1	Keskiprovinssi	Tulagi	615	30 326
2	Choiseul	Taro	3 837	30 619
3	Guadalcanal	Honiara	5 336	154 150
4	Isabel	Buala	4 136	30 399
5	Makira-Ulawa	Kirakira	3 188	52 006
6	Malaita	Auki	4 225	173 347
7	Rennell ja Bellona	Tigoa	671	4 091
8	Temotu	Lata	868	22 132
9	Lantinen provinssi	Gizo	7 509	94 209
3*	Honiara (paakaupunkialue)	Honiara	22	130 176
	Salomonsaaret	Honiara	30 407	721 455

Salomonsaaret on Maailmanpankin mukaan alemman keskitulotason maa . ^[29] Talous on hauras, ja suurin osa kansasta tukeutuu omavaraiseen tai puolikaupalliseen maatalouteen ja kalastukseen. Talous on kuitenkin kehittnyt vuonna 2003 paattyneen sisallissodan jalkeen, mutta vaikeuksia aiheuttavat maantieteelliset olosuhteet, sosioekonomiset kitkat, luonnonkatastrofit, puutteellinen infrastruktuuri seka heikot valtiolliset instituutiot. ^[30] Koronaviruspandemian , vuoden 2021 levottomuuksien ja Venajan hyokkayksen Ukrainaan takia Salomonsaarten talous on laskenut vuosina 2020?2022. ^[31]

Kiina on selvasti Salomonsaarten tarkein kauppakumppani, ja ennen koronapandemiaa 65 prosenttia viennista oli puutavaraa Kiinaan. Vuosien 2001?2018 aikana puutavaran vienti kymmenkertaistui ja veti samalla vientitulot jyrkkaan nousuun. Maa yrittaa monipuolistaa vientiansa, silla 2010-luvun lopulla hakkuut ovat vahentyneet ja Kiinan talouskasvu hidastanut, mika on vaikuttanut myos vientituloihin. Maan muita vientituotteita ovat kala, rahakasvit , kuten palmuoljy ja kopra , seka mineraalit, kuten kulta ja hopea . ^[32] Vuonna 2019 Kiinan osuus viennista oli 65 prosenttia. Italian osuus oli 9 ja Intian 6 prosenttia. ^[33]

Salomonsaarilla on huomattavia bauksiitti - ja fosfaattivarantoja . Valmistusteollisuus puolestaan keskittyy kookospahkinoiden prosessointiin seka kasvisoljyjen ja kaakaon valmistumiseen. Perinteisia kasitoita tehdaan seka turisteja varten etta vientiin. ^[34]

Tilastoja keraavan Cable-verkkosivuston mukaan Salomonsaarilla on maailman kallei sahko. Tahan on syyna asukkaiden levittaytyminen sadoille saarille. Lisaksi sahko tuotetaan lahes kokonaisuudessa dieseloljylla . Sahkoverkkoon yhteydessa Salomonsaarilla on vain noin viidesosa kansasta. ^[35] Koteja on tyypillisesti valaistu kerosiinilampuilla , mutta ymparistojarjestojen tuella niita on vaihdettu LEDeja ja aurinkopaneeleita kayttaviin jarjestelmiin. ^[36]

Salomonsaarten ainoa kansainvalinen lentokentta on noin kymmenisen kilometria paakaupunki Honiarasta itaan sijaitseva Honiaran kansainvalinen lentoasema . ^[37] Se on myos maan sisaisten yhteyksien solmukohta. Solomon Airlines lentaa sielta noin 20 kohteeseen. Lisaksi saarten valilla on lauttayhteyksia. ^[38] Maantiet ovat paaosin varsin huonossa kunnossa, ja ainoat paallystetyt tiet ovat Honairassa ja sen ymparistossa. ^[39]

Salomonsaarilla asui vuoden 2019 vaestonlaskennan mukaan 721 455 ihmista. Kymmenen vuotta aiemmin jarjestyssa vaestonlaskennassa asukkaita oli ollut noin 552 000, joten keskimaarainen vaestonkasvu oli kymmenen vuoden ajalla 2,7 prosenttia. ^[1] Suurin osa vaestosta elaa pienissa maalaiskylissa. ^[40] Vuoden 2019 vaestonlaskennan mukaan kaupunkialueilla asui 25,6 prosenttia salomonsaarilaisista. Selkeasti suurin kaupunkikeskittyma on paakaupunki Honiara, jonka asukasluku on 130 176. Sen vaestontiheys on melkein 6 000 asukasta neliokilometrilla, kun koko maan keskiarvo on 24 asukasta. ^[1]

Vuoden 1999 vaestolaskennan mukaan saaren suurin etninen ryhma olivat melanesialaiset (94,5 %). Muut merkittavat vaestoryhmat olivat polynesialaiset (3 %) ja mikronesialaiset (1,2 %). ^[23] Loput vaestosta koostuu paaasiassa aasialaisista ja ulkomailla asuvista kansalaisista. ^[41] Vaestolaskennan mukaan valtaosa vaestosta on kristittyja . 97,1 prosenttia vaestosta kuuluu eri kristinuskon uskontokuntiin. Muiden uskontojen harjoittajia on 2,4 prosenttia, maarittelemattomia 0,3 prosenttia ja mihinkaan uskontoon kuulumattomia 0,2 prosenttia. ^[23] Varsinkin kaikista syrjaisimmilla alueilla, erityisesti Malaitalla, harjoitetaan yha alkuperaisuskontoja. ^[41] Kuolleisuusluvut ovat olleet voimakka assa laskussa ja elinianodotteen arvioitiin vuonna 2011 olevan noin 74 vuotta, ^[23] kun se 1980-luvun lopulla oli vain 54 vuotta. ^[41]

Salomonsaarilla on 74 kotoperaista kielta, joista 70 kielta puhutaan yha. Kielien suuren lukumaaran seurauksena esimerkiksi muutaman kilometrin paassa asuvien kylien ihmiset eivat valttamatta pysty ymmartamaan toisiaan. ^[41] Vaikka englanti onkin maan virallinen kieli, puhuu sita ainoastaan noin 1?2 prosenttia vaestosta. ^[23] Englantiin perustuvaa kreolikielta pijinia kaytetaan ja ymmarretaan kuitenkin laajasti. ^[40] Alkuperaisia melanesialaisia kielia ovat muun muassa rennell ja bellona , tikopia , anuta , fatutaka, sikaiana ja ontong java (tunnettu myos nimella luaniua). Myos kiribatia puhutaan.

Salomonsaarilla on vahvat perinteet erilaisten veistosten ja kasitoiden valmistuksessa. Veistoksissa voi yhdistya piirteita ihmisista, linnuista, kaloista ja muista aiheista, ja ne esittavat yleensa jumaluuksia tai henkia. ^[41] Salomonsaarten nayttavimpiin taidemuotoihin kuuluvat pajusta kudotut sotakilvet, jotka on koristeltu helmiveneen kuoren palasilla ja erilaisilla abstrakteilla kuvioilla. Kilpien haurauden vuoksi niita kaytettiin todennakoisemmin arvovaltaisten henkiloiden statussymboleina kuin taisteluissa. Korkea-arvoiset henkilot kayttivat perinteisesti myos erilaisia arvokkaista materiaaleista tehtyja kaulakoruja ja rintakoristeita. Paakallonmetsastys oli yleista aina 1800-luvun loppupuolelle asti, silla sen katsottiin olevan valttamaton osa elamaa ja takaavan yhteison ja hyvinvoinnin. Hyokkaysretkilla kaytettiin usein suuria sotakanootteja, jotka koristeltiin erilaisin koristein. ^[42] Nguzu Nguzut ovat veistoksia, jotka kiinnitettiin kanoottien vesirajaan keulakuviksi . Nguzu Nguzut -keulakuvat ovat yleensa rintakuvia, joilla on iso paa, pyoreat korvakorut seka pienet kadet. Niiden tarkoituksena oli ilmeisesti toimia jonkinlaisina yliluonnollisina suojelijoina. ^[43] Myos kanootin melat koristeltiin erilaisilla kuvioilla, joiden uskottiin tuovan kayttajalleen turvallisuutta ja menestysta. ^[42] Tatuointi on myos perinteinen taidemuoto, jonka aiheet voivat ilmaista henkilon ikaa tai sosiaalista asemaa. ^[41]

Perinteisen ruokavalion perusta ovat jamssi , jakkihedelma ja taaro . Rannikolla niiden kanssa syodaan kalaa ja simpukoita , sisamaassa vihanneksia , etanoita ja pussirottia . Aterioiden sisalto ei yleensa vaihtele vuorokaudenajan mukaan. Tyypillinen mauste on kookosmaito . Leipapuun hedelmia ja Canarium indicum -puun pahkinoita poimitaan, kun ne kypsyvat, ja ne joko syodaan tai myydaan. Perinteinen ruokavalio on nykypaivina muuttunut huomattavasti varsinkin kaupunkialueilla, ja riisista on tulossa ruokavalion paaaines, joka nautitaan yleensa teen , seka lounaalla ja paivallisella yleensa lihasailykkeiden kanssa. Koyhempien kaupunkilaisperheiden aamupala koostuu yleensa teesta ja edellisten aterioiden tahteista, varakkaammat perheet nauttivat esimerkiksi teeta tai kahvia seka voileipia, sampyloita tai pikkuleipia. Lounas ja paivallinen ovat yleensa paivan tarkeimmat ateriat. Poydan aaressa syomisesta on nykypaivana tulossa normi, ja perheet pyrkivat yleensa syomaan yhdessa. ^[14]

Salomonsaaret on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1984 lahtien 1?5 urheilijan joukkueella. ^[44] Salomonsaarten Beachfutis -joukkue Bilikiki Boys oli vuonna 2010 tilastollisesti Oseanian menestynein joukkue ja maailmalla sijalla 14. ^[45]

• Foster, Sophie & Laracy, Hugh Michael: Solomon Islands Encyclopedia Britannica . 21.8.2023. Viitattu 29.7.2023. (englanniksi)
• Solomon Islands: 2023 Article IV Consultation-Press Release; and Staff Report (PDF) 12.5.2023. International Monetary Fund. Viitattu 23.8.2023. (englanniksi)
• South Pacific & Micronesia , s. 542?578. Lonely Planet, 2006. ISBN 1741043042 . (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salomonsaaret Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Solomon Islands Wikivoyagessa (englanniksi)
• Matkaopas aiheesta Salomonsaaret Wikimatkoissa

n k m Oseanian valtiot Itsenaiset valtiot Australia Fid?i Kiribati Marshallinsaaret Mikronesia Nauru Palau Papua-Uusi-Guinea Salomonsaaret Samoa Tonga Tuvalu Uusi-Seelanti Vanuatu Itsehallintoalueet Australia Ashmore- ja Cartiersaaret Joulusaari Kookossaaret Korallimeren saaret Norfolkinsaari Ranska Ranskan Polynesia Uusi-Kaledonia Wallis ja Futuna Uusi-Seelanti Cookinsaaret Niue Tokelau Yhdistynyt kuningaskunta Pitcairnsaaret Yhdysvallat Amerikan Samoa Bakerinsaari Guam Havaiji Howlandinsaari Jarvis Johnstonin atolli Kingmanin riutta Midwaysaaret Palmyran atolli Pohjois-Mariaanit Wakensaari

n k m Commonwealth realmit ja dominiot Nykyiset Antigua ja Barbuda Australia Bahama Belize Grenada Jamaika Kanada Papua-Uusi-Guinea Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Salomonsaaret Tuvalu Uusi-Seelanti Yhdistynyt kuningaskunta Entiset Barbados Ceylon Etela-Afrikka Fid?i Gambia Ghana Guyana Intia Irlanti Kenia Malawi Malta Mauritius Newfoundland Nigeria Pakistan Sierra Leone Tanganjika Trinidad ja Tobago Uganda

n k m Kansainyhteiso Jasenvaltiot Antigua ja Barbuda Australia Bahama Bangladesh Barbados Belize Botswana Brunei Dominica Etela-Afrikka Fid?i Gabon Gambia Ghana Grenada Guyana Intia Jamaika Kamerun Kanada Kenia Kiribati Kypros Lesotho Malawi Malesia Malediivit Malta Mauritius Mosambik Namibia Nauru Nigeria Pakistan Papua-Uusi-Guinea Ruanda Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Salomonsaaret Sambia Samoa Seychellit Sierra Leone Singapore Sri Lanka Swazimaa Tansania Togo Tonga Trinidad ja Tobago Tuvalu Uganda Uusi-Seelanti Vanuatu Yhdistynyt kuningaskunta