Curacao

Curacao Land Curacao ( holl. ) Pais Korsou ( pap. )
lippu vaakuna
Valtiomuoto	itsehallinnollinen alue
Monarkki kuvernoori Paaministeri	Willem-Alexander Lucille George-Wout Eugene Rhuggenaath
Paakaupunki	Willemstad
Pinta-ala
– yhteensa	444 km² [1]  ( sijalla 198 )
– josta sisavesia	0
Vakiluku (2020)	156 223 ( sijalla )
–  vaestotiheys	351,9 as. / km²
Viralliset kielet	hollanti , papiamentu , englanti
Valuutta	Alankomaiden Antillien guldeni ( ANG )
BKT (2019)
– yhteensa	3,146 mrd. USD [2]
– per asukas	19 908 [2]
HDI (?)	? ( sijalla ? )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
–  maatalous	< 1 % [3]
–  teollisuus	17 %
–  palvelut	82 %
Aikavyohyke	−4
Itsenaisyys  ? emamaa  ? itsehallinto	Alankomaat 10. syyskuuta 2010
Lyhenne	cc
Kansainvalinen suuntanumero	+599
Kansallislaulu	”Himno di Korsou”
Infobox OK Virheellinen NIMI-arvo

Curacao (/kyr??s?o/; ^[4] holl. [kyːraː?s?u]; papiamentuksi Korsou [?k?rs?u?]) on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva autonominen maa Pienilla Antilleilla Karibiassa . Siihen kuuluvat paasaari ja pienempi Klein Curacao . Hieman Venezuelan rannikolta pohjoiseen sijaitseva Curacao muodostaa Aruban ja Bonairen kanssa niin kutsutut ABC-saaret . Curacaon pinta-ala on 444 neliokilometria, ja vuoden 2020 alussa siella asui arviolta yli 156 000 ihmista. Curacao on kuulunut Alankomaille kaytannossa vuodesta 1634 lahtien, ja se oli 1600- ja 1700-luvuilla Karibian orjakaupan keskuksia. Saaresta tuli 1900-luvulla merkittava oljynjalostamo, kun Royal Dutch Shell alkoi jalostaa siella Venezuelan Maracaibojarvelta porattua oljya. Oljynjalostusteollisuuden lisaksi Curacaon keskeisia talouden aloja ovat matkailu ja kansainvaliset finanssipalvelut.

Curacaon vaesto on monikulttuurista, ja saaren virallisia kielia ovat kreolikieli papiamentu , hollanti ja englanti . Ulkomailla syntyneiden osuus vaestosta oli vuoden 2011 vaestonlaskennan mukaan 24 prosenttia. Curacaoon on muuttanut erityisesti naisia, ja naisten osuus asukkaista onkin poikkeuksellisen suuri.

Curacao sijaitsee etelaisella Karibianmerella 70 kilometria Venezuelan rannikolta pohjoiseen. ^[5] Se muodostaa yhdessa naapurisaarten Aruban ja Bonairen kanssa niin kutsutut ABC-saaret . ^[6] Saaret kuuluvat geologisesti Etela-Amerikan mannerjalustaan , mutta niita pidetaan silti Pienten Antillien lounaisena jatkeena. ^[7]

Curacao on 444 neliokilometrin laajuinen. ^[7] Pinta-alaan lasketaan mukaan myos asumaton 170 hehtaarin Klein Curacaon saari, joka sijaitsee noin 10 kilometrin paassa Curacaon saaren kaakkoisesta karjesta kaakkoon. ^{[8] [9]} Curacaon saari on noin 62 kilometria pitka ja 4?14 kilometria levea. Saaren kapein kohta on sen keskiosassa. Curacao on paaosin tasainen, mutta siella taalla on joitakin kukkuloita. Korkein niista on 372 metrin korkuinen Sint Christoffelberg , jonka nakee usein ensimmaisena, kun saarta lahestyy pohjoisesta tai lannesta. ^[10] Curacaon lansirannikolla on kalkkikivisia kalliojyrkanteita ja itarannikolla puolestaan monia hiekkarantoja ja laguuneja . Lahes koko Curacaota ymparoi koralliriutta . ^[8]

Curacao ja muut ABC-saaret kuuluvat etelaisen Karibian kuivaan vyohykkeeseen, ja ilmasto onkin puolikuiva tai kuiva. Kuivakausi on helmikuulta kesakuulle ja sadekausi syyskuulta tammikuulle. ^[11] Vuoden keskilampotila on noin 28 astetta, eika kesan ja talven valilla ole eroa kuin muutaman asteen verran. Pasaatituulet viilentavat paivia ja lammittavat oita. ^[5]

Curacaon kasvillisuus on kuivaa pensaikkoa, josta kohoaa monia pylvasmaisia kaktuksia. Monien laajojen lahtien rannoilla on mangrovea . Suolaiset ja matalat laguunit ovat tarkeita vesilinnuille. ^[12] Suolajarvissa ruokailee muun muassa karibianflamingoja . Ne ovat myos tarkeita paikallisesti uhanalaisille kalatiiroille ja amerikanpikkutiiroille . ^[13] Saaren linnustoon kuuluu myos muun muassa savanniaratin ja tornipollon kotoperaiset alalajit. Nisakaslajeja saarella elaa 11, muun muassa valkohantapeuran kotoperainen alalaji. ^[14] Curacaolla tavataan useita iguaanilajeja , seka sen rannoilla on merikilpikonnien munintapaikkoja. ^[15]

Curacaon ensimmaiset asukkaat saapuvat saarelle noin 2900 eaa. Orinocojoen alueelta. Espanjalaisten saapuessa vuonna 1499 saarella eli arawakkeja , joiden uskotaan kuluneen caquetioiden heimoon, jotka asuttivat myos Falconin aluetta ja Guajiran niemimaata . ^[16]

Espanjalainen tutkimusmatkailija Alonso de Ojeda loysi saaren vuonna 1499. ^[17] Koska saarelta ei loytynyt arvokkaita metalleja, espanjalaiset pitivat sita hyodyttomana. He siirsivat vuonna 1513 lahes kaikki intiaanit tyovoimaksi Hispaniolan saaren kaivoksiin. Lisaksi espanjalaiset toivat Curacaoon encomienda -jarjestelman, jossa encomenderot saivat luvan kayttaa intiaaneja tyovoimana. Espanjalaiset tuottivat Curacaolla karjataloustuotteita ja brasilianpuusta saatavaa variainetta. ^[18]

Hollannin Lansi-Intian kauppakomppania valtasi Curacaon vuonna 1634. Saaren paakaupunki Willemstadista tuli kauppakomppanian Karibian-keskuspaikka. ^[18] Hollantilaiset antoivat vuonna 1675 Willemstadtille vapaasataman aseman, minka ansiosta se oli avoinna ulkomaalaisillekin aluksille. ^[19] Curacao oli orjakaupan keskus. Vilkkaimpina vuosina 1600-luvun jalkipuoliskolta 1700-luvun alkuneljannekselle saarella kaupattiin 2 500?3 000 orjaa vuodessa. Paaosa orjista kuljetettiin eteenpain alueen muihin maihin. ^[20]

Hollannin Lansi-Intian kauppakomppania meni konkurssiin vuonna 1791, ja Curacao siirtyi suoraan Hollannin alaisuuteen. ^[20] Hollanti siirtyi vuonna 1795 Ranskalle Batavian tasavaltana . Ranskan ja Britannian erimielisyydet nakyivat myos Karibialla, ja Britannia valtasi myos Curacaon. Saari kuului Britannialle vuosina 1800?1803 ja 1807?1816, jolloin siita tuli Alankomaiden kuningaskunnan siirtomaa. ^[21]

Vaikka alankomaalaiset kehittivat Curacaon taloutta, saari ajautui 1800-luvun jalkimmaisella puoliskolla taloudellisiin vaikeuksiin orjuuden lakkauttamisen jalkeen vuonna 1863. ^[21] Venezuela asetti vuonna 1882 kaikille curacaolaisille tuontitavaroille 30 prosentin lisamaksun. Saaren heikon taloudellisen tilanteen takia monia saarelaisia muutti Kuuban sokeriplantaaseille seka rakentamaan Panaman kanavaa ja Surinamen rautateita. Talous kaantyi voimakkaaseen nousuun 1900-luvun alussa. Siihen vaikutti erityisesti Curacao Petroleum Industry Companyn avaaminen vuonna 1914. Se siirtyi pian Royal Dutch Shellin haltuun, ja sinne kuljetettiin oljya jalostettavaksi pienilla aluksilla Venezuelan Maracaibojarvelta . ^[22]

Toinen maailmansota vauhditti Curacaon taloutta, silla saaren oljy oli tarkeaa liittoutuneille . Koska Alankomaat oli Saksan valtaama, Yhdysvallat perusti saarelle tukikohdan sen turvaamiseksi. Yhdysvallat kohensi saaren liikenneinfrastruktuuria. ^[22] Talouden nousukausi vauhditti muuttoa Curacaolle. Saarella oli noin 33 000 asukasta vuonna 1915, ja noin 119 000 asukasta vuonna 1955. Saarelle saapui paljon tyontekijoita Alankomaista, Karibian englanninkielisilta saarilta, Surinamesta, Kolumbiasta , Venezuelasta ja Madeiralta , ja saaren talous monipuolistui, kun osa uusista tulokkaista siirtyi vahittaiskauppaan ja palveluihin. Vaestonkasvun takia saaren terveysalaa uudistettiin, ja saarelle tuotiin alankomaalainen koulutusjarjestelma. ^[23]

Yhden osan Alankomaiden kuningaskunnasta muodostanut Alankomaiden Antillit perustettiin vuonna 1948. Se koostui kuudesta Alankomaille kuuluneesta saaresta. Curacaosta tuli maan hallinnollinen keskus, jossa sen parlamentti kokoontui. Lisaksi jokaisella saarella oli oma paikallisparlamenttinsa. Curacaolla oli 12 parlamentin 22 paikasta. Aruban jatettya Alankomaiden Antillit, Curacaon osuus nousi 14:aan. ^[24]

Jalostamo alkoi vahentaa vakea vuoden 1960 jalkeen, minka takia talous alkoi jalleen laskea. Shell jatti saaren vuonna 1985, jolloin Curacaon hallitus osti jalostamon yhden guldenin symbolisella summalla ja vuokrasi sen venezuelalaiselle PDVSA:lle . ^[22]

Alankomaiden Antillien asema oli useasti kiivaiden keskusteluiden kohteena, ja jokaisella saarella separatismi sai enemman kannatusta. Useiden kansanaanestysten jalkeen Alankomaiden Antillit hajotettiin lokakuussa 2010. Curacaosta ja Sint Maartenista tuli Aruban tavoin oma Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva alue. Bonaire , Saba ja Sint Eustatius saivat puolestaan erityiskunnan aseman. ^[24]

Curacao on Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluva autonominen maa, jonka asukkailla on Alankomaiden kansalaisuus. ^[25] Curacao ei kuulu Euroopan unioniin vaan se on osa EU:n merentakaisia maita ja alueita. Saaren asukkailla on kuitenkin Alankomaiden kansalaisuuden myota myos EU:n kansalaisuus . ^[26] Curacaon valtionpaamies on Alankomaiden monarkki, jota edustaa kuvernoori . ^[7] Kuvernooriksi valittiin vuonna 2013 Lucille George-Wout . ^[27]

Curacaolla on autonomia maan sisaisin asioihin, mutta Alankomaat vastaa puolustuksesta ja ulkosuhteista. Curacaon hallitusta johtaa paaministeri . ^[7] Vuoden 2017 vaalien jalkeen paaministeriksi nelivuotiselle kaudelle valittiin Eugene Rhuggenaath . Parlamantin 21 paikasta kuusi meni Rhuggenaathin puolueelle Partido Alternativa Realille . ^[28] Aanioikeus on kaikilla 18 vuotta tayttaneilla Curacaolla asuvilla Alankomaiden kansalaisilla. ^[7]

Curacaon talouden keskeisimpia tekijoita ovat kaupankaynti, varustamotoiminta, logistiikka, kuivatelakkapalvelut , kansainvaliset finanssipalvelut, oljynjalostus ja matkailu . ^[5] Talouden pohjana on erityisesti oljynjalostusteollisuus, jossa jalostetaan Venezuelasta tuotua raakaoljya. Saaren satama on Panaman kanavalle johtavien kauppareittien risteyskohdassa, ja satamaa pystyvat kayttamaan myos suuret sailioalukset. Maracaibojarvi on liian matala valtamerialuksille, joten oljy kuljetetaan sielta pienemmilla aluksilla Curacaoon. ^[7] Venezuelan kriisin takia Curacaon talous on ollut taantumassa vuodesta 2019 saakka, ja huhtikuussa 2019 maan tyottomyysaste oli perati 21,2 prosenttia. ^[2]

Curacao on pyrkinyt monipuolistamaan talouttaan rohkaisemalla kevytta teollisuutta, mutta kaytannossa kaikki kulutustuotteet ja elintarvikkeet joudutaan tuomaan. Siirtomaa-aikana Curacaolla viljeltiin sokeriruokoa, mutta nykyaan merkittavin maatalouskasvi on sitruskasvi, jota kaytetaan curacaolikoorin valmistamiseen. ^[7]

Curacaolla ja Sint Maartenilla on yhteinen keskuspankki, ja ne kayttavat valuuttana Alankomaiden Antillien guldenia . ^[5]

Curacaon kansainvalisen lentoaseman kiitorata on Karibian alueen kolmanneksi pisin, ja sita kayttaa tukikohtanaan useampi alueellinen lentoyhtio. ^[29] Curacaon satamat ovat suojaisia luonnonsatamia, ja niista suurin on paakaupungissa Willemstadissa, jossa on kaksi risteilyalusterminaalia ja rahtisatama. ^[30]

Curacaossa oli maan tilastokeskuksen mukaan 156 223 asukasta vuoden 2020 alussa. Vaesto on vahentynyt noin neljalla tuhannella vuoden 2017 jalkeen, jolloin se oli korkeimmillaan. ^[31] Vuonna 2011 maassa oli vaestonlaskennan mukaan 150 563 asukasta. Vuonna 2001 asukkaita oli noin 130 800. Vuosien 2001?2011 keskimaarainen vaestonkasvu oli 1,4 prosenttia vuodessa. Vaesto on kasvanut erityisesti maahanmuuton ansiosta. ^[32]

Maahanmuuton seurauksena Curacaon vaestossa muualla syntyneiden osuus on kasvanut. Ulkomailla syntyneiden osuus vaestosta oli vuonna 2011 noin 24 prosenttia. Heista suurimman osuuden muodostivat Alankomaissa syntyneet. Seuraavaksi eniten syntyneita oli Dominikaanisesta tasavallasta . Maahanmuuttajat tulivat aiemmin Alankomaiden Karibian siirtokunnista, mutta uudemmat maahanmuuttajat ovat muun muassa Kolumbiasta , Haitista ja Jamaikalta . Noin 90 prosenttia Curacaon asukkaista on Alankomaiden kansalaisia. ^[32]

Curacaolle on muuttanut erityisen paljon naisia, minka takia vuonna 2011 sataa naista kohti oli vain 84 miesta. ^[32] YK:n vuoden 2012 tilastojen mukaan vain Latviassa oli vahemman miehia kuin Curacaolla. ^[33] Saarelle muutetaan erityisesti toiden perassa. ^[34] Curacaon vaesto on myos selvasti vanhentunut, ja vuoden 2011 vaestonlaskussa yli 59-vuotiaiden maara ylitti ensimmaisen kerran alle 15-vuotiaiden maaran. Vuonna 1960 yli 59-vuotiaita oli 6,7 prosenttia vaestosta, kun vuonna 2011 heidan osuutensa oli jo 19,8 prosenttia. ^[35] Tasta syysta Curacaon tilastokeskus on arvioinut, etta maa tarvitsee edelleen maahanmuuttoa, jotta vaesto voisi kasvaa. ^[36] Vaestopyramidissa on toisaalta katoa 20?34-vuotiaissa, mika johtuu 1990- ja 2000-luvuilla tapahtuneen maastamuuton seurauksena. Saarelle muuttaneet eivat ole paikanneet ikarakennetta. ^[37]

Curacaon monikulttuurisuutta kuvastaa myos kielitilanne, silla saarella on kolme virallista kielta: papiamentu , hollanti ja englanti . ^[5] Vuoden 2011 vaestonlaskennan mukaan 78,8 prosenttia perhekunnista kaytti papiamentua ja 9,5 prosenttia hollantia. ^[38]

Curacaon kulttuurissa on paljon vaikutteita monista erilaisista taustoista, erityisesti afrokaribialaisilta ja hollantilaisilta. Alankomaan siirtomaaisannyytta kuvastavat paakaupungin Willemstadin hollantilaistyyppiset varikkaat rakennukset. ^[39] Kaupungin historiallinen keskusta on valittu Unescon maailmanperintoluetteloon . ^[40] Afrokaribialainen kulttuuri nakyy monissa festivaaleissa, rumpumusiikissa ja tansseissa. ^[39] Tambu on suosittu afrikkalaisperainen rummuilla saestettava musiikki- ja tanssityyli. ^[41]

Baseball on Curacaon suosituin urheilulaji. ^[42] Se tuli saarelle jo 1900-luvun alkupuoliskolla dominikaanilaisten tyontekijoiden ja venezuelalaisten kauppiaiden myota. ^[43] Kesaan 2020 mennessa 15 Curacaolla syntynytta pelaaja on pelannut Yhdysvaltain baseballin tarkeimmassa ammattilaissarjassa MLB:ssa . ^[44] Curacaon jalkapallomaajoukkue perustettiin vuonna 2011 Alankomaiden Antillien hajoamisen jalkeen. Joukkue voitti vuonna 2017 Karibian maiden mestaruusturnauksen Caribbean Cupin . ^[45]

• Demography of Curacao . Willemstad: Central Bureau of Statistics, 2014. ISBN 978-99904-1-947-4 . Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 26.7.2020). (englanniksi) ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• Important bird areas in the Caribbean . Cambridge: BirdLife International, 2008. ISBN 9780946888658 . Curacao kirjasta (PDF) (viitattu 16.8.2020). (englanniksi)
• Romer-Kenepa, Nolda: ”A Brief History of Curacao”. Witteveen, Ieteke; Kamps, Wim & Rojer Jr., Guido:  Contemporary Curacao . Amsterdam: Caribpublishing / SWP publishers, 2013. ISBN 9789088504037 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Curacao Wikimedia Commonsissa

• Curacaon hallinnon sivut (hollanniksi)
• Curacaon matkailuvirasto (englanniksi)