Angola

Angolan tasavalta Republica de Angola
lippu vaakuna
Angolan sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisella ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisella).
Valtiomuoto	hallitsevan puolueen presidentiaalinen tasavalta
Presidentti	Joao Lourenco
Paakaupunki	Luanda (arviolta 5 068 000 as. 2011) 8°50′S , 13°20′E
Muita kaupunkeja	Huambo (979 000 as.) Lubango (800 000 as.) Benguela (600 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensa	1 246 700 km² [1]  ( sijalla 22 )
– josta sisavesia	ei merkittavasti
Vakiluku (2022)	34 795 287 [1] ( sijalla 42 )
–  vaestotiheys	28 as. / km²
– vaestonkasvu	3,36 % [1] (2022)
Viralliset kielet	portugali
Lukutaito	71,1 %
Valuutta	kwanza ( AOA )
BKT (2020)
– yhteensa	203,71 mrd. USD (PPP) [1]  ( sijalla 67 )
– per asukas	6 200 USD (PPP) [1]
HDI (2019)	0,581 [2] ( sijalla 148 )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
–  maatalous	10,2 % [1]
–  teollisuus	61,4 % [1]
–  palvelut	28,4 % [1]
Aikavyohyke	UTC+1
– kesaaika	ei kaytossa
Itsenaisyys ? Portugalista	11. marraskuuta 1975
Lyhenne	AO
–  ajoneuvot :	ANG
–  lentokoneet :	D2
Kansainvalinen suuntanumero	+244
Tunnuslause	Virtus Unita Fortior (Yhtenaisyys antaa voimaa)
Kansallislaulu	” Angola Avante ”
Edeltaja(t)	Angolan kansantasavalta (1975?1992)
Infobox OK Nimi-testi OK

Angola ( port. Angola ) eli Angolan tasavalta ( port. Republica de Angola ) on noin 35 miljoonan ^[3] asukkaan portugalinkielinen valtio Atlantin valtameren rannalla etelaisessa Afrikassa . Sen rajanaapureita ovat Namibia , Kongon tasavalta , Kongon demokraattinen tasavalta ja Sambia . Maan talous ja infrastruktuuri ovat sekaisin neljannesvuosisadan kestaneen lahes jatkuvan sotatilan jaljilta. Timantit ja oljy tuovat maalle vaurautta, ^[1] mutta monilla elintasoa kuvaavilla mittareilla Angola kuuluu maailman huono-osaisimpiin maihin: esimerkiksi vastasyntyneen elinajanodote on 61,2 vuotta (vuonna 2019). ^[4] Elavana syntyneista lapsista 7,2 prosenttia menehtyi ennen viidetta ikavuottaan (2020), mutta luku on laskenut 2000-luvulla. ^[5]

Angola on 1 246 700 neliokilometrin suuruinen valtio Afrikan lounaisosassa etelaisen Atlantin valtameren rannikolla. Sen naapurimaat ovat Namibia , Kongon tasavalta , Kongon demokraattinen tasavalta ja Sambia . ^[6] Muusta Angolasta erillaan sijaitsee Cabindan eksklaavi. ^[7] Angolalla on maarajaa yhteensa 5 198 kilometria ja rantaviivaa 1 600 kilometria. ^[8]

Angola voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen osaan, rannikkotasankoon, asteittain nousevaan ja vuoristoiseen alueeseen ja sisamaan ylatasankoon. Rannikkotasanko kasittaa 5 prosenttia Angolan pinta-alasta, sielta kohoava alue 23 prosenttia ja ylatasanko 65 prosenttia. ^[6] Rannikkotasanko on kapea. Benguelan kohdalla se on vain noin 25 kilometria levea, kun paakaupungin Luandan etelapuolella se levittaytyy noin 200 kilometrin matkalle. ^[7]

Rannikon suuntaisesti kulkevan vuoristoisen alueen jakaa kahteen osaan Cuanzajoki . Sen pohjoispuolella maasto kohoaa vahitellen noin 500 metriin. Huiput saattavat kohota jopa 1 800 metriin saakka. Joen etelapuolella maasto on selvasti jyrkempaa, ja jyrkimmillaan se on etelassa Chelavuoristossa . Sumben kaupungin kaakkoispuolella korkeimmat huiput ovat 2 400 metria korkeita. Suurin osa Angolasta on tasaista tai kumpuilevaa ylatasankoa. ^[9] Se viettaa itarajaa kohti 500?1000 metriin. Ylatasangosta puolestaan kohoaa joitakin vuoristoalueita. Keskisessa osassa maata on Bien ylanko , jonka korkein kohta on 2 600 metrissa. ^[7] Maan korkein kohta on Morro de Moco , joka on 2 620 metria korkea. ^[7]

Angolan tarkeimmat joet ovat Kunene , Cuanza , Kongo ja Cuando . Ne tarjoavat vesivoimaa ja kasteluvetta kuiville alueille. Useimmat joet alkavat maan keskiosasta. Monet niista virtaavat melko suoraan lanteen kohti Atlanttia. Kaksi suurta jokea, Cuanza ja Kunene, mutkittelevat kuitenkin enemman: Cuanza virtaa pohjoiseen ja Kunene etelaan ennen kuin ne kaantyvat lanteen. Cuanza on ainoa Angolan sisavesistoista, jossa voi liikkua merkittavan kokoisilla aluksilla. Lisaksi Kongojoella, joka muodostaa osan Kongon demokraattisen tasavallan vastaisesta rajasta, voi purjehtia. Lundan vedenjakajan pohjoispuolella virtaa Kongon sivujokia. Sen etelapuolen joista jotkut yhtyvat Sambesiin ja niiden vedet virtaavat sita kautta Intian valtamereen . Toiset laskevat Okavangoon ja paatyvat sielta Okavangon suistoon Botswanaan . Monet Okavangon sivujoista ja muista Angolan etelaosien joista kuivuvat osaksi vuotta kokonaan. ^[10]

• 
  Rannikkoa Benguelassa.
• 
  Miradouro da Lua Luandan etelapuolella.
• 
  Kalliomuodostumia Malanjen maakunnassa .
• 
  Vesiputous Kunenejoella Namibian rajalla.

Angolassa vallitsee trooppinen ilmasto , joka jakautuu kuivaan kauteen ja sadekauteen . ^[11] Ilmastoon vaikuttavat erityisesti pasaatituulten kohtaamisvyohyke , kylma Benguelan merivirta ja maaston korkeus. Sadanta vaihtelee selvasti maan eri osissa. Eniten sataa Cabindan eksklaavissa Maiomben metsaalueella. Siella sadanta on 1 800 millimetria vuodessa. Bien ylangolla sataa noin 1 450 millimetria vuodessa, mutta Luandassa kuivalla rannikolla 330 millimetria ja etelaisimmalla rannikkoalueella vain noin 50 millimetria. Sadekausi on pohjoisessa syyskuulta toukokuulle ja etelassa joulukuulta maaliskuulle. ^[7]

Lampotila vaihtelee huomattavasti vahemman kuin sadanta, mutta paasaantoisesti lampotila on matalampi kauempana paivantasaajalta, rannikon laheisyydessa ja korkeammalla. ^[7] Rannikon saata viilentaa kylma merivirta. Kylman meren paalle virtaava lammin ilma synnyttaa sumua ja sumupilvia, ja lampotilaero aiheuttaa myos merituuli-ilmion. ^[12] Vuoden keskilampotila Soyossa Kongojoen suulla on 26 astetta, kun se Bien ylangolla sijaitsevassa Huambossa on 19 astetta. ^[7]

Luandan ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesa heina elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lampotila ( °C ) 28 29 30 29 28 25 23 23 24 26 28 28 ka. 26,8 Vrk:n ka. alin lampotila ( °C ) 23 24 24 24 23 20 18 18 19 22 23 23 ka. 21,8 Sademaara ( mm ) 25 36 76 117 13 0 0 0 3 5 28 20 Σ 323 Sadepaivat ( d ) 3 3 6 6 2 0 0 0 1 2 4 3 Σ 30 L a m p o t i l a 28 23 29 24 30 24 29 24 28 23 25 20 23 18 23 18 24 19 26 22 28 23 28 23 S a d a n t a 25 36 76 117 13 0 0 0 3 5 28 20 Lahde: BBC

Angola sijaitsee kahden eliomaantieteellisen alueen rajalla: pohjoisessa levittaytyvat Kongon alueen kosteat metsat ja savannit , etelassa taas Sambesin alueen metsat, savannit ja tulvatasangot. Keskista Angolaa hallitsevat miombometsat, joissa kasvaa erityisesti leimupuita ja mnondopuita . Se vaihtuu etelampana savanniin ja metsaan, jossa kasvaa mukuseja , kopaalipuita ja seringapuita . Lounaassa on kuivaa savannia ja pensaikkoa, jonka valtakasveja ovat akaasiat , mirhapuut ja mopanepuu . Lounaisrannikolle levittaytyy puolestaan Namibin aavikko. ^[13]

Angolan elaimisto on tyypillista Afrikan savanneille. Siella tavataan muun muassa leopardeja , leijonia , hyeenoja , norsuja , virtahepoja , kirahveja , seeproja , kafferipuhveleita , gnuita ja monia antilooppeja ja apinoita. Angolan harvinaisuuksiin kuuluvat muun muassa jattilaismustahevosantilooppi seka Cabindan gorillat ja simpanssit. ^[7]

Nykyisen Angolan alueen varhaisimmat asukkaat olivat khoisan -kielisia metsastaja- ja kerailijakansoja. ^[14] Myohemmin sen asuttivat bantukansat osana bantuekspansiota . He asettuivat alueelle 1300?1600-lukujen valisena aikana, mahdollisesti aikaisemminkin. ^[15] Kongon kuningaskunta oli alueen voimakkain valtio, ja se oli syntynyt 1300-luvulla, kun kongot olivat tulleet Kongojokea pitkin etelaan. ^[16] He perustivat paakaupunkinsa Mbanza Kongon nykyisen Angolan alueelle. ^[17]

Portugalilaiset saapuivat Kongojoen suulle vuonna 1483 ja muodostivat taman jalkeen diplomaattiset suhteet Kongoon. Orjakaupasta syntyi pian erimielisyyksia, ja portugalilaiset liittoutuivat muiden kuningaskuntien kanssa. Portugalilaiset valtasivat lisaa alueita vuoden 1617 jalkeen, vaikka Ndongon kuningatar Nzinga vastustikin voimakkaasti. Orjat olivat Angolan tarkea kauppatavara, ja vaestotappiot olivat mittavia. Orjakaupan lisaksi alueen valtioiden valiset kiistat aiheutti monien valtakuntien kaatumisen. ^[16]

Portugali lakkautti vuonna 1875 orjuuden, mutta orjakauppa oli Angolassa menettanyt asemansa jo 1850-luvulla, kun paikallista kauppaa alkoi hallita afrikkalaisten keraamat tuotteet. Ensin tarkein tuote oli norsunluu ja myohemmin luonnonkumi. Uusia tuotteita varten sadattuhannet paikalliset osallistuivat niiden kuljettamiseen ja keraamiseen. Portugalilaiset alkoivat hiljalleen levittaytya myos sisamaahan, mika tarkoitti sita, etta maaomistus siirtyi uudisasukkaille. Angolan rajat maariteltiin Euroopassa vuonna 1891. ^[16]

Portugalin siirtomaaisannyys muuttui, kun emamaassa siirrettiin vuonna 1910 tasavaltaan ja 1930-luvulla autoritaariseen Estado Novoon . Jo vuonna 1920 lahes koko siirtomaa oli taysin Portugalin hallinnassa. Kaikki paikalliset kuningaskunnat lakkautettiin ja paikallisia alettiin verottaa ja pakottaa pakkotyohon. Portugalilaiset ottivat myos entista selkeammin haltuunsa paikallishallinnon, ja kreolit joutuivat tyytymaan matalapalkkatoihin. Angolan taloutta modernisoitiin, ja se sidottiin portugalilaiseen suojatullijarjestelmaan . ^[16]

Angolan pohjoisen rajanaapurin Belgian Kongon itsenaistyttya Angolassakin puhkesi monia levottomuuksia. Kahvinviljelysalueella maakiistat ja pakkotyo nosti kapinahenkea ja Cuangon laaksossa puuvillaplantaasien pakkotyo. Portugali vastasi lahettamalla maahan lisaa sotilaita ja rohkaisemalla maanviljelijoita muuttamaan Angolaan. Vuonna 1974 maassa asui jo 330 000 eurooppalaista. Samalla afrikkalaisten olojakin pyrittiin parantamaan, silla pakkoviljely ja pakkotyo lakkautettiin. Koulutusta, terveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa pyrittiin myos parantamaan. Talous lahti kasvamaan, kun maasta loydettiin oljya. ^[16]

Vuonna 1961 Angolan itsenaisyysliike kaynnisti sissisodan Portugalin valtaa vastaan. Neilikkavallankumouksen jalkeen vuonna 1974 Portugalin uusi hallitus aloitti vetaytymisen Angolasta. Valtataistelu eri itsenaisyysliikkeiden valilla karjistyi nopeasti sisallissodaksi , johon myos ulkovallat sekaantuivat. ^[18] Angolan valtataistelussa olivat mukana Angolan kansallinen vapautusrintama ( FNLA ), Kansanliike Angolan vapauttamiseksi ( MPLA ) ja Angolan taydellisen itsenaisyyden liitto ( UNITA ). ^[19] FNLA oli naista lansimielisin ja hyvissa valeissa Zairen diktaattorin Mobutu Sese Sekon kanssa, kun taas MPLA oli marxilainen ja itablokin tukema. UNITA oli alun perin lahinna maolainen . UNITA sai kannatusta lahinna ovimbundujen , FNLA bakongojen keskuudessa, kun taas MPLA:n kannattajiin kuului monia eri heimoja, vaikka liikkeen johdossa oli paaasiassa kimbunduja . ^[20]

Portugalilaisten lahdettya MPLA julisti maan itsenaiseksi 11. marraskuuta 1975, ja YK tunnusti sen hallituksen 1976. UNITA ja FNLA perustivat omat kilpailevat hallituksensa sisamaahan. ^[18] Ensimmaiseksi presidentiksi nousi Agostinho Neto , jota taman kuoleman jalkeen seurasi vuonna 1979 Jose Eduardo dos Santos . UNITA jatkoi kuitenkin taistelua Etela-Afrikan ja Yhdysvaltain tuella, kuubalaisten joukkojen tukiessa Angolan hallitusta vuoteen 1989 asti. Sisallissota pyrittiin lopettamaan rauhansopimuksilla vuosina 1991 ja 1994, mutta kummallakin kerralla taistelut kaynnistyivat uudestaan. Vuonna 1992 pidettiin ensimmaiset monipuoluevaalit. Aselepo allekirjoitettiin UNITA:n johtajan Jonas Savimbin kuoltua taistelussa 22. helmikuuta 2002. Vuonna 2003 UNITA lakkautti aseistetun siipensa ja otti tarkeimman oppositiopuolueen osan. Elokuussa 2006 hallitus allekirjoitti erillisen rauhansopimuksen yhden Cabindan itsenaisyydesta taistelevan ryhmittyman kanssa. ^[19]

Angolan sota paattyi vuonna 2002 hallituksen sotilaalliseen voittoon. Itsenaisyystaistelua seuranneessa 27-vuotisessa sisallissodassa kuoli jopa 1,5 miljoonaa ihmista ja sodan paatyttya kolmannes maan vaestosta eli pakolaisina. Nalanhata oli mittava, tiet ja peruspalvelut retuperalla ja miljoonat maaperassa piilevat miinat vaikeuttivat ihmisten jokapaivaista elamaa. Sodan paatyttya talous kaantyi rajuun kasvuun, mutta oljyntuotanto oli lahes ainoa talouden veturi eivatka elinolot juurikaan parantuneet suurimmalla osalla kansasta. ^[21]

Yli 90 prosenttia Angolan vientituloista ja 80 prosenttia verotuloista on tullut oljysta. Maan oljy-yhtio Sonangol on talouden moottori ja ydin. Korruptio on laajaa ja syvalle levinnytta ja on yksi keskeisia kehityksen hidastajia. Transparency Internationalin korruptioindeksilla mitattuna Angola sijoittuu sijalle 168 yhteensa 186 maasta. ^[22]

Angolan ensimmaiset monipuoluevaalit jarjestettiin vuonna 2008. MPLA sai selvan enemmiston vaaleissa ja myos sita seuranneissa vaaleissa vuonna 2012. Angola on saanut 2010-luvulla entista enemman kansainvalista huomiota korruptiosta ja ihmisoikeusrikkomuksista. Dos Santosin hallinto otti samalla entista tiukemman otteen toisinajattelijoista, joita on usein ahdisteltu ja peloteltu. Dos Santos ilmoitti vuonna 2016 jaavansa elakkeelle, ja han valitsi seuraajakseen Joao Lourencon , joka valittiinkin presidentiksi vuonna 2017. Dos Santos oli toiminut Angolan presidenttina yhtajaksoisesti 38 vuotta vuodesta 1979 vuoteen 2017. Lourenco on valintansa jalkeen pyrkinyt puhdistamaan hallintoa korruptiosta ja nepotismista . Han on erottanut muun muassa edeltajansa tyttaren Isabel dos Santosin valtion omistamasta Sonangolista ja edeltajansa pojan Jose Filomeno dos Santosin valtiollisen sijoitusrahaston johdosta. ^[16]

Angola on presidentillinen tasavalta , jossa presidentilla on suurin osa vallasta. Presidentilla on valta nimittaa ja erottaa ministerit, valtiosihteerit, tuomarit ja provinssien kuvernoorit. Presidentti on myos hallitsevan puolueen puoluejohtaja, ja hanella on nain valta vaikuttaa parlamenttiehdokkaiden listaan ja kaytannossa siis parlamentin kokoonpanoon. ^[23] Angolan perustuslaki vahvistettiin vuonna 2010. Se lisasi presidentin valtaoikeuksia seka lakkautti paaministerin ja lisasi varapresidentin viran. ^[24]

Angolan presidentiksi nousi vuoden 2017 vaalien jalkeen Joao Lourenco , kun valtiota 38 vuoden ajan hallinnut Jose Eduardo dos Santos oli ilmoittanut vetaytyvansa tehtavasta. ^[25] Vaikka vuonna 1992 Angola muutettiin MPLA:n johtamasta yksipuoluejarjestelmasta monipuolueiseksi, MPLA on kuitenkin pysynyt jatkuvasti kiinni vallankahvassa. ^[18] Vuoden 2017 vaaleissa MPLA sai 150 paikkaa 220-paikkaiseen parlamenttiin. Vaikka se sailytti ehdottoman enemmistonsa, se menetti 25 paikkaa. Oppositiopuolueista UNITA kasvatti osuuttansa 32 paikasta 51 paikkaan ja CASA-CE sai 16 paikkaa. ^[26]

Angola on Etelaisen Afrikan Kehitysyhteison ja OPECin jasen.

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Angola ei ole vapaa maa. ^[27] Angolaa on hallinnut sama puolue itsenaistymisesta lahtien, ja viranomaiset ovat jarjestelmallisesti tukahduttaneet poliittista erimielisyytta. Korruptio , oikeudenmukaisten menettelyjen rikkomukset ja turvallisuusjoukkojen vaarinkaytokset ovat edelleen yleisia. Joidenkin lehdistoa ja kansalaisyhteiskuntaa koskevien rajoitusten lieventaminen presidentti Joao Lourencon valinnan jalkeen vuonna 2017 on peruttu ja haasteita on edelleen. ^[27]

Angola on jaettu 18 provinssiin, jotka jaetaan edelleen pienempiin yksikoihin. Provinssien johdossa on keskushallinnon nimittama kuvernoori. ^[24]

Bengo Benguela Bie Cabinda Cuando Cubango Cuanza Norte Cuanza Sul Cunene Huambo Huila Luanda Lunda Norte Lunda Sul Malanje Moxico Namibe Uige Zaire

Angolan talous on 2000-luvulla ollut vahvassa nousussa vuonna 2002 paattyneen sisallissodan jalkeen. Talouskasvu on ollut keskimaarin 10 % vuodessa. Timantti- ja oljykaupalla saaduilla varoilla on 2010-luvulla rakennettu suurellisia hankkeita, kuten maanteita, kouluja ja kauppakeskuksia. ^[28] Kuitenkin yli puolet maan asukkaista elaa koyhyysrajan alapuolella. ^[29]

Talouskasvun ansiosta angolalaiset sijoittajat, kuten Afrikan rikkain nainen Isabel dos Santos , ovat nousseet entisen emamaansa Portugalin tarkeimpien porssiyhtioiden suurimmiksi omistajiksi. Talousvaikeuksista karsivasta Portugalista puolestaan on vuodesta 2012 lahtien muuttanut yli 50 000 ihmista Angolaan tyopaikkojen perassa. ^[28]

Angolalla on rikkaat luonnonvarat, joihin kuuluu muun muassa oljya , timantteja , rautamalmia , fosfaattia , kuparia , maasalpaa , kultaa , bauksiittia ja uraania . ^[30] Oljyteollisuus on tarkea maan taloudelle luoden noin 85 % maan bruttokansantuotteesta ja kasittaa 95 % sen viennista. Angola on Afrikan toiseksi suurin oljyntuottajamaa ja sen tuotanto on noin 1 840 000 barrelia paivassa. ^[8] Maan bruttokansantuote on ollut huimassa nousussa ? vuoden 2008 arvio oli 13,4 %. Kansainvalisen talouslaman vuonna 2009 talouskasvu kuitenkin pysahtyi. ^[8] Ensimmaiset arviot vuodelle 2010 ennustavat paluuta yli kymmenen prosentin kasvuun. ^[18] Vuoden 2012 talouskasvun arvio oli 8,4 %. ^[8]

Vuoden 2021 BKT oli CIA:n tilastojen mukaan 5 900 dollaria per asukas. Talla maa on maailman noin 185 valtiosta sijalla 165. ^[1] YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskeman Inhimillisen kehityksen indeksiksilla (Human Development Index, HDI) mitattuna Angola on sijalla 143 yhteensa 185 arvioidusta maasta. Osatekijoista huonoin on vastasyntyneiden elinajanodote: se on Angolassa vain 46,5 vuotta (maailmassa sijalla 172 vuonna 2009). ^[31] Tama on kuitenkin noussut vuonna 2013 54,95 vuoteen. ^[8] ja vuonna 2023 jo 57 vuoteen. ^[1] Lapsikuolleisuus oli vuonna 2015 maailman korkein: 15,7 prosenttia lapsista menehtyi alle 5-vuotiaana. ^{[32] [33]}

Kolmannes vaestosta elaa koyhyysrajan alapuolella. ^[1]

Vuoden 2011 tilastojen valossa Kiinan keskeisin partneri Afrikassa on Angola, jonka kanssa kauppavaihto oli 27,7 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD). Sudanin, Nigerian ja Egyptin kanssa Kiinan kauppavaihto oli 10 miljardin USD:n luokkaa. ^[34]

Medialle vuotaneet asiakirjat paljastivat, etta Afrikan rikkain nainen, Angolan entisen presidentin Jose Eduardo dos Santosin tytar Isabel dos Santos oli kerannyt kahden miljardin dollarin omaisuutensa tekemalla tuottavia kauppoja epailyttavissa olosuhteissa. Angolaa 38 vuotta, vuoteen 2017 asti hallinneen Dos Santosin vanhinta tytarta Isabel dos Santosia kutsuttiin mediassa lempinimella Angolan prinsessa. Syytteet Isabel dos Santosia vastaan liittyivat muun muassa maakauppoihin, timanttibisnekseen seka oljykauppoihin, joita han teki isansa ollessa presidenttina. Hanta epailtiin lahjonnasta ja hanen varojaan jaadytettiin. Isabel dos Santos asuu Lontoossa, jossa han omistaa useita kalliita kiinteistoja. Dos Santosin mukaan hanta vastaan ??esitetyt vaitteet olivat tekaistuja ja Angolan hallitus oli aloittanut noitavainon hanta kohtaan. ^[35]

Angolan tarkeimpia vientituotteita ovat oljyjalosteet ja timantit. Angolan suurimpia vientikumppaneita vuonna 2019 olivat Kiina 62 % osuudella viennista, Intia (10 %), Arabiemitraatit, Portugali ja Espanja. Kiina oli vuonna 2019 myos Angolan suurin tuontikumppani (22 % osuus). Muita tarkeita tuontikumppaneita olivat Portugali, Nigeria, Belgia, Yhdysvallat, Etela-Afrikka ja Brasilia. ^[1]

Eraita kansantalouteen liittyvia tunnuslukuja:

• Puhelinliittymia: 303 000 (2012)
• Kannykoita: 9,8 miljoonaa (2012)
• Internetin kayttajia: 606 700 (2009)
• Internet-palveluntarjoajia: 20 703 (2012)
• Maanteita: 51 429 kilometria, josta 5 349 kilometria paallystetty (2001)
• Rautateita: 2 764 kilometria (2008)
• Lentokenttia: 176, joista 31 paallystetylla kiitotiella (2013)
• Kansantulon kasvu: 8,4 prosenttia (2012 arvio)
• Inflaatio: 10,3 prosenttia (2012 arvio)
• Koyhyysrajan alapuolella elavien osuus: 40,5 prosenttia (2006 arvio)
• Julkinen velka: 16,2 prosenttia kansantulosta (2012 arvio)
• Ulkomaanvelka: 21,78 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2012 arvio)
• Vienti: 69,26 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2012 arvio)
• Tuonti: 22,86 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2012 arvio)
• Oljyvarannot: 15 miljardia barrelia (2012 arvio) ^[8]

Angolassa on kolme merkittavaa satamaa: Luanda, Lobito ja Namibe . Niihin kaikkiin johtaa rautatie sisamaasta suunnilleen ita-lansi -suuntaisena. Rautatieverkon laajennus- ja kunnostustyot ovat kaynnissa.

Luandan kansainvalinen lentoasema (LAD) on nimetty helmikuun 4. paivan mukaan ( port. Aeroporto Internacional Quatro de Fevereiro ) ja on maan suurin. Myos kaikissa maakuntien paakaupungeissa on kotimaanliikenteen lentoasema. Luandan uusi suurempi kansainvalinen lentoasema, Angolan kansainvalinen lentoasema ( port. Aeroporto Internacional de Angola ) on viimeistelyvaiheessa noin 40 kilometria keskikaupungin kaakkoispuolella. Uuden lentoaseman odotetaan tulevan kayttoon vuoden 2023 puolivalissa. ^{[36] [37]}

Angolan vakiluvun kehitys ^[38]

Vuosi	Vakiluku (milj.)
1960	5
1980	8
2000	16
2020	33
2040 *	58
2060 *	87
2080 *	113
* ennuste

Angolan vaestonkasvu on ollut viime vuosikymmenina erittain nopeaa. Vuonna 1950 maan vakiluku oli noin 4 miljoonaa ja vuonna 2000 noin 16 miljoonaa. ^[3] YK:n mukaan vakiluku oli 29,8 miljoonaa vuonna 2017. ^[39] CIA arvioi vakiluvuksi 34,8 miljoonaa vuonna 2022. YK:n vuoden 2017 ennusteen mukaan Angolan vakiluku on 76 miljoonaa vuonna 2050. ^[39]

Vuonna 2017 maan asukkaista 47 prosenttia oli alle 15-vuotiaita, 19 prosenttia 15?24-vuotiaita, 30 prosenttia 25?59-vuotiaita ja 4 prosenttia 60 vuotta tayttaneita. ^[39] CIA:n mukaan Angolan kokonaishedelmallisyysluku vuonna 2022 oli 5,83 lasta yhta naista kohti, mika oli maailman toiseksi korkein. ^[1]

Angolan kolme tarkeinta etnista ryhmaa ovat ovimbundut (37 % vaestosta), kimbundut (25 % vaestosta) ja kongot (13 % vaestosta). ^[1] Muita ryhmia ovat mm. chokwet (lundat), ganguelat, nhaneca-humbet, ovambot , hererot ja xindungat. Eurooppalaisperaisia (lahinna portugalilaisia) on noin prosentti vaestosta ja eurooppalaisten ja afrikkalaisten sekoittumisen tuloksena syntyneita mesticoja noin kaksi prosenttia ^[1] .

Uskonnollisesti yli 90 prosenttia angolalaisista on kristittyja. Vuonna 2015 katolilaisia oli 56,4 %, protestantteja 23,4 % ja muihin kristinuskon ryhmiin kuuluvia 13,6 %. Perinteisiin uskontoihin uskovia oli 4,4 %, muihin uskontoihin uskovia 1,1 % ja uskonnottomia 1,0 %. ^[40]

Lapsi- ja aitiyskuolleisuus on laskenut Angolassa 2000-luvulla. Vuonna 2000 elavana syntyneista lapsista 20,4 prosenttia kuoli ennen viidetta ikavuottaan. Vuonna 2020 vastaava luku oli 7,2 %. ^[5] Vuonna 2000 Angolassa menehtyi 827 aitia 100 000 synnytysta kohden. Vuonna 2017 vastaava luku oli 241. ^[41]

Angolalainen kulttuuri on jakautunut monia rajoja pitkin. Jo ennen siirtomaa-aikaa rikkaat kauppiaat syrjivat koyhaa rahvasta. Portugalilaiset suosivat sopeutuvaisia afrikkalaisia ( assimilados ) ja erottivat nama enemmistona olleista ”sivistymattomista alkuasukkaista” ( indigenas ). Kolme poliittista liiketta UNITA, FNLA ja MPLA ovat suosittuja eri vaestoryhmien keskuudessa. ^[42]

Vuosia jatkunut sota oli ennen kaikkea miesten asia, ja siina kaatui lahinna miehia. Siksi naiset ovat enemmistona etenkin maaseudulla, missa sotalesket toimivat usein perheenpaina ja moniavioisuus on edelleen yleista. ^[42]

Angolan vanhin ja arvostetuin yliopisto on nimetty maan ensimmaisen presidentin mukaan Agostinho Neton yliopistoksi (UAN). Se oli maan ainoa yliopisto vuoteen 2009 saakka, jolloin sen muiden maakuntien keskuskaupungeissa sijaitsevista yliopistokeskuksesta muodostettiin kuusi uutta alueellista yliopistoa. ^[43]

Angolalaisia kirjailijoita ovat muun muassa Jose Eduardo Agualusa , Alda Lara ja Jose Luandino Vieira . Myos maan entinen presidentti Agostinho Neto kirjoitti useita poliittissavyisia runoja. ^[42]

Angolassa suosittuja musiikin tyylilajeja ovat muun muassa angolalainen merengue , kilapanda ja semba . Lansimainen populaarimusiikki on vaikuttanut angolalaiseen nykymusiikkiin. Tunnetuimpiin nykymusiikin artisteihin kuuluu muun muassa Bonga . ^[44]

Angolan suosituin urheilulaji on jalkapallo , jossa maan miesten maajoukkue on selviytynyt MM-kisoihin kerran, vuonna 2006 . Angola myos jarjesti lajin Afrikan-mestaruuskilpailut 2010 . ^[45] Angola on osallistunut olympialaisiin yhteensa seitseman kertaa vuodesta 1980 lahtien, mutta ei ole voittanut yhtakaan mitalia. ^[46]

Myos koripallo ja yleisurheilu ovat suosittuja lajeja Angolassa. ^[47] Maan koripallomaajoukkue on pelannut olympialaisissa viidesti ja sen paras sijoitus on kymmenes tila Barcelonan kisoista 1992 . ^[48] Angolan ehka tunnetuin yleisurheilija on Joao N'Tyamba , joka on osallistunut kuusiin eri olympialaisiin ^[49] ja oli maansa lipunkantajana Pekingin kisoissa 2008 . ^[46]

• BTI 2018 Country Report ? Angola 2018. Gutersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 23.11.2019. (englanniksi) ^{[ vanhentunut linkki ]}
• Collelo, Thomas (toim.):  Angola: A Country Study . Washington: GPO for the Library of Congress, 1991. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.11.2019). (englanniksi)
• Huntley, Brian J: ”Angola in Outline: Physiography, Climate and Patterns of Biodiversity”. Teoksessa Brian J. Huntley & Vladimir Russo & Fernanda Lages & Nuno Ferrand (toim.):  Biodiversity of Angola . Cham, Switzerland: Springer Open, 2019. ISBN 978-3-030-03082-7 . Teoksen verkkoversio (viitattu 23.11.2019). (englanniksi)
• Thornton, John Kelly & Clarence-Smith, William Gervase: Angola Encyclopædia Britannica . 8.3.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)

• Matkaopas aiheesta Angola Wikivoyagessa (englanniksi)

n k m Afrikan valtiot Pohjois-Afrikka Algeria Egypti Libya Marokko Mauritania Sudan Tunisia Lansi-Afrikka Benin Burkina Faso Gabon Gambia Ghana Guinea Guinea-Bissau Kamerun Kap Verde Kongon tasavalta Liberia Mali Norsunluurannikko Niger Nigeria Paivantasaajan Guinea Sao Tome ja Principe Senegal Sierra Leone Togo Keski-Afrikka Burundi Keski-Afrikan tasavalta Kongon demokraattinen tasavalta Ruanda T?ad Ita-Afrikka Djibouti Eritrea Etela-Sudan Etiopia Kenia Seychellit Somalia Tansania Uganda Etelainen Afrikka Angola Botswana Etela-Afrikka Komorit Lesotho Madagaskar Malawi Mauritius Mosambik Namibia Swazimaa Sambia Zimbabwe Itsehallintoalueet: Lansi-Sahara kiistanalainen alue Mayotte Reunion Saint Helena

n k m Portugalinkielisten maiden yhteiso Jasenvaltiot Angola Brasilia Guinea-Bissau Ita-Timor Kap Verde Mosambik Portugali Paivantasaajan Guinea Sao Tome ja Principe

n k m OPEC Jasenvaltiot Algeria Angola Gabon Irak Iran Kongon tasavalta Kuwait Libya Nigeria Paivantasaajan Guinea Saudi-Arabia Venezuela Yhdistyneet arabiemiirikunnat

n k m Etelaisen Afrikan kehitysyhteiso (SADC) Jasenvaltiot Angola Botswana Etela-Afrikka Kongon demokraattinen tasavalta Lesotho Madagaskar Malawi Mauritius Mosambik Namibia Sambia Seychellit Swazimaa Tansania Zimbabwe