Tämä on lupaava artikkeli.

Algeria

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Algerian demokraattinen kansantasavalta
????????? ????????? ??????????? ???????
Al-jumh?riyya al-Jaz??iriyya ad-d?muqr??iyya a?-?a?biyya
Algerian lippu Algerian vaakuna
lippu vaakuna

Algerian sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Algerian sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisella ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisella).

Valtiomuoto puolipresidentillinen tasavalta
Presidentti

Paaministeri 		Abdelmadjid Tebboune
Nadir Larbaoui
Paakaupunki Alger (1 518 083 as.)
Muita kaupunkeja Oran (771 066 as.),
Constantine (507 224 as.)
Pinta-ala
– yhteensa 2 381 740 km² [1]  ( sijalla 10 )
– josta sisavesia ei merkittavasti
Vakiluku (2021) 44 617 000 ( sijalla 34 )
–  vaestotiheys 18,7 as. / km²
– vaestonkasvu 2 % [2] (2020)
Viralliset kielet arabia , tamazight
Lukutaito 80,2 %
Valuutta 1 Algerian dinaari = 100 centimea ( DZD )
BKT (2021)
– yhteensa 487 716 milj. USD [1]  ( sijalla 43 )
– per asukas 11 000 USD
HDI (2019) 0,748 [3] ( sijalla 91 )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
–  maatalous 14,2 % [4]
–  teollisuus 34,2 % [4]
–  palvelut 47,8 % [4]
Aikavyohyke UTC+1
– kesaaika ei kaytossa
Itsenaisyys
 ? Ranskasta
5. heinakuuta 1962
Lyhenne DZ
–  ajoneuvot : DZ
–  lentokoneet : 7T
Kansainvalinen
suuntanumero 		+213
Tunnuslause   arab. ?????? ?????? ‎, Bi-?-?a‘b wa-li-?-?a‘b [5] ( suom. Kansan toimesta ja kansan vuoksi )  
Kansallislaulu ” Kassaman ”
Edeltaja(t)   Ranskan Algeria
(1830?1962)

Algerian demokraattinen kansantasavalta eli Algeria on noin 44,6 miljoonan asukkaan valtio Pohjois-Afrikassa Valimeren rannalla. Sen rajanaapureita ovat koillisessa Tunisia , idassa Libya , kaakossa Niger , lounaassa Mali seka Mauritania ja lannessa Lansi-Sahara ja Marokko . Algeria kuuluu Maghreb -maihin ja on pinta-alaltaan Afrikan suurin maa.

Maantiede

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Algerian kartta.
Saharan aavikkoa.

Pinnanmuodot ja vesistot

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Algerian pohjoisosassa on kaksi geologisesti nuorta rinnakkain kulkevaa vuorijonoa Tell-Atlas ja Saharan Atlas seka niiden valissa oleva Ylatasankojen alue. Vuoristot erottavat Valimeren rannikon Saharasta . [6]

Tell-Atlas ei ole lansiosastaan yhtenainen vuorijono, vaan erillisia vuoristoja erottavat toisistaan pienet tasangot. Keski- ja itaosassa rannikkovuoristo on huomattavasti yhtenaisempi, mika vaikeuttaa pohjois-etelasuuntaista liikennetta. [6] Keskiylankojen korkeus on lannessa 1 100 ? 1 300 metria mutta idassa vain 400 metria. Saharan Atlas on korkeampi ja yhtenaisempi kuin Tell-Atlas ja muodostunut kolmesta massiivista. [7] Saharan Atlaksen itaisella jatkeella Auresvuorilla on Algerian pohjoisosien korkein kohta, 2 328 metrin korkuinen Djebel Chelia . [6]

Saharan Atlaksen etelapuolelta alkaa laaja Saharan aavikko. Algerian Saharasta noin neljasosa on hiekka-aavikkoa ( erg ), josta suurin on Itainen Iso erg , missa on jopa 2?5 metria korkeita dyyneja . Iso osa Saharasta on kivista ja kuivaa hamadaa . Algerian kaakkoisosassa on puolestaan Saharan keskella kohoavat Ahaggarin ja Tassili n’Ajjer . [8] Ahaggarissa on Algerian korkein vuori, 2 918 metria korkea Tahat . [6]

Valimereen virtaavista joista monet ovat lyhyita ja jyrkkia. Pisin niista on Ylatasangoilta alkunsa saava Chelif , jota tosin on paikoin hyvin voimakkaasti kaytetty keinokasteluun ja talousvedeksi. Tell-Atlaksen etelapuolella on vain valiaikaisia jokiuomia vadeja . Niista monet virtaavat vajoamiin, jossa on chott -nimella tunnettuja suolasoita. Saharassa monet Ahaggarilta syntyvat valiaikaiset joet virtaavat historiallisissa laaksoissa. Keitaita on paikoissa, joissa Saharan pohjavesi ulottuu pintaan asti. [6]

Ilmasto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Algerian ilmasto on kuiva ja kuuma, mutta rannikkoalueella ja Tell-Atlaksen alueella vallitsee valimerenilmasto . Kesat ovat kuumia ja kuivia, talvet lauhoja ja kosteita. [9] [6] Vuoristoisilla alueilla talvet voivat olla ankaria, eika lumikaan ole epatavallista. Algeria on altis sirokolle , kuumaa polya ja hiekkaa sisaltava tuuli on yleinen kesalla. [10]

Luonto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Algerian kasvillisuus on kaikkialla kuivuudenkestavaa, silla kasvien pitaa olla sopeutunut vahintaan kausittaiseen kuivuuteen. Metsia on vain noin kahdella prosentilla maa-alasta, ja monet rannikkovuoristojen metsista on hakattu. Metsia loytyy lahinna vaikeakulkuisimmilta vuoristoilta. Etelampana kasvillisuus on kuivaa ruohotasankoa, ja Saharassa on enaa kasveja, jotka eivat tarvitse enaa juuri ollenkaan vetta. Keitaat ja vadien pohjat pitavat ylla monipuolisempaa kasvillisuutta. [6]

Algeriassa on kolme kansallispuistoa rannikolla, viisi vuoristossa, yksi arolla ja kaksi Saharan autiomaassa. Tassili n'Ajjerin vuoristoinen kansallispuisto maan etelaosassa on Unescon maailmanperintokohde. Sen metsat muodostuvat paaosin kahdesta endeemisesta puulajista, myrttilajista Myrtus nivellei ja tassilinsypressista . Harvinaisiin elainlajeihin kuuluvat munkkihylje , saksanhirven alalaji atlaksenhirvi, algeriannakkeli ja valimerenlokki . [11]

Historia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Varhaishistoria ja roomalaisaika

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Kalliotaidetta Tassili n’Ajjerista .
Antiikin Thamugadin raunioita, keskella Rooman keisarin Trajanuksen riemukaari.

Vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan Algerian vanhimmat kivityokalut ovat 2,4 miljoonaa vuotta vanhoja. Ne ovat kuuluneet jollekin Hominini -lajille. [12] Neandertalinihmisten Levalloisin ja Moustier-kulttuuriin kivikirveita on noin 45 000 vuoden takaa. Aterin kulttuuri on puolestaan alueella kehittynyt erikoistunut kulttuuri. [13] Tassili n’Ajjerissa on puolestaan maailman laajimpiin kuuluva kalliotaidealue , jonka vanhimmat kuvat ovat jopa 12 000 vuotta vanhoja. [14]

Algeria on ollut pitkaan Euroopan , Afrikan ja Lahi-idan maiden valinen kulkureitti. Paikalliseen vaestoon on siten pitkaan sekoittunut verta muilta alueilta, ja berberien paimentolaiskansan alkuperaa selitetaan talla tavoin. Berberit ovat asuttaneet aluetta ainakin 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Foinikialaiset levittaytyivat alueelle Karthagosta ja hallitsivat rannikkoseutuja 800-luvulta eaa. alkaen. [15] Berberit perustivat myos 200-luvun eaa. lopulta alkaen kuningaskuntia (tunnetuin Numidia ), jotka puunilaissotien aikana itsenaistyivat. Rooman voitettua Karthagon myos berberikuningaskunnat joutuivat Rooman valtakunnan alle vuoteen 24 mennessa. [16]

Arabeista ranskalaisiin

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suurten kansainvaellusten myota alueelle tuli germaaniperaisia vandaaleita . Vandaalit voitettiin lopulta ns. vandaalisodassa Justinianus I:n aikana vuosina 533?534 itaroomalaisen sotapaallikko Belisariuksen johdolla. Bysantin keisarikunta hallitsi itaisempia osia Algeriasta 600-luvun lopulle, [17] kunnes arabit valloittivat alueen ja vaesto islamilaistui . [18] Arabit eivat kuitenkaan juuri onnistuneet alistamaan berbereita valtaansa. [19]

Espanja alkoi 1500-luvulla valloittaa alueen rannikkokaupunkeja, minka johdosta tunnustettiin Ottomaanivaltakunnan yliherruus alueella. 300 vuoden ajan Algeria olikin yksi valtakunnan provinsseista . [20] Tuohon aikaan barbareskit toimivat aktiivisesti Algerian rannikolla, ja sieppasivat eurooppalaisia kristittyja orjiksi seka Valimerella purjehtivista laivoista etta rannikon asukkaiden joukosta, etenkin Espanjasta ja Italiasta. [21]

Vuonna 1830 Ranska miehitti osia Algeriasta. Vastarinta kesti kuitenkin vuosikymmenia, minka vuoksi Ranskan oli Tafnan sopimuksessa (1837) tunnustettava Abd al-Qadir (1830?1847) emiiriksi . [22] Eurooppalaiset saivat hiljalleen lahes tayden poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen valta-aseman. Algeriaan rakennettiin myos uusia yhteyksia, sairaaloita ja kouluja, mutta ne olivat tarkoitettu lahinna eurooppalaisille. [23] Algeriaan muutti myos paljon uudisasukkaita, ja vuonna 1881 maassa asui 300 000 eurooppalaista, joista noin puolet oli ranskalaisia. [24]

Algerian kansallisliike alkoi kolmesta eri tahosta. Ranskassa koulutuksen saaneet ja siirtomaahallinnossa tyoskentelevat assimilationistit, jotka tahtasivat pysyvaan liittoon, jossa algerialaisilla olisi samat oikeudet kuin ranskalaisilla. Muslimireformistit puolestaan jarjestaytyivat vuonna 1931 Abdelhamid Ben Badisin perustaman jarjeston alle. Radikaalien ryhma oli Messali Hadjin perustama liike, jolla oli hyvin vahva nationalistinen nakemys. [23]

Ranskan hallintokoneisto romahti toisen maailmansodan seurauksena, ja Pohjois-Afrikka oli valiaikaisesti angloamerikkalaisessa hallinnassa. Sodan jalkeen osa algerialaisista sai Ranskan kansalaisuuden, mutta tama ei nationalisteille riittanyt. Setifissa tapahtuneessa kansannousussa 84 eurooppalaista siirtolaista murhattiin, ja sen seurauksena syntyneissa veriloylyssa tapettiin lahteista riippuen 8 000 ? 45 000 muslimia. Veriloyly oli myos yksi itsenaisyyssodan edeltajista. [23]

Ranskan kansalliskokous myonsi vuonna 1947 kaikille algerialaisille Ranskan tayden kansalaisuuden. Samalla Algeriaan perustettiin kaksi parlamenttia, joista toinen edusti 1,5 miljoonaa eurooppalaista ja toinen 9 miljoonaa muslimia. Vaalit peukaloitiin eurooppalaismyonteisimmiksi, ja kansallismieliset voimat alkoivat huomata, etta vaatimuksiin ei todennakoisesti reagoida ilman vakivaltaa. [23]

Algeria itsenaiseksi valtioksi 1962

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Algerian ensimmaisen presidentti Ahmed Ben Bella itsenaisyyssodan aikana.

Kansallinen vapautusrintama FLN aloitti sodan ranskalaisia vastaan vuonna 1954. Ranska lahetti neljan vuoden aikana lahes puoli miljoonaa sotilasta. Sota sai myos kansainvalista huomiota, kun ranskalaiset muun muassa pommittivat kylia ja kiduttivat vankeja. [24] Charles de Gaulle lupasi syyskuussa 1959 algerialaisille mahdollisuuden paattaa tulevaisuudestaan. Tama synnytti myos ranskalaisten maanalaisen jarjeston OAS:n , jonka tarkoituksena oli terrori-iskuilla hairita rauhanneuvotteluita. [23] Rauhansopimus saatiin aikaan 1962, ja se johti maan tayteen poliittiseen itsenaisyyteen. [25] Kahdeksan vuotta kestaneen sodan aikana ranskalaislahteiden mukaan kuoli 300 000 ? 500 000 algerialaista. Algerialaislahteiden mukaan kuolleita oli jopa 1,5 miljoonaa. Ranskalta puolestaan kaatui 27 000 sotilasta. [23]

Algerian ensimmainen presidentti Mohammed Ahmed Ben Bella istui vuoteen 1965, jolloin hanen puolustusministerinsa, sosialisti Houari Boumedienne syrjaytti hanet Ben Bellan sosialististen uudistusten epaonnistuttua. [25] [26] Boumediennen kuoleman jalkeen presidentiksi valittiin vuonna 1979 Chadli Bendjedid . Bendjedid liberalisoi Algeriaa, mutta hanen aikanaan maa ajautui myos taloudellisiin vaikeuksiin. Oljynhinta romahti 1980-luvun puolivalissa, ja ulkomaanvelka alkoi kasvaa dramaattisesti. Tyottomyys oli laajaa, ja maahan iski myos paha kuivuuskausi. Vuoden 1988 levottomuuksien jalkeen helmikuussa 1989 kirjoitettiin uusi perustuslaki, joka teki Algeriasta monipuoluevaltion. Uusista puolueista islamistinen Islamilainen pelastusrintama FIS sai laajaa kannatusta. [23]

FIS sai jo joulukuun 1991 parlamenttivaalien ensimmaisella kierroksella melkein puolet paikoista, ja oli melko selva, etta puolue saisi yksinkertaisen enemmiston toisella kierroksella. [23] FIS:n pelossa Bendjedid pakotettiin hajottamaan parlamentin ja eroamaan. Maata alkoi johtamaan valtioneuvosto, jonka johtoon valittiin Mohamed Boudiaf . Vuoden 1991 vaalit hylattiin, ja maahan julistettiin helmikuussa 1992 poikkeustila . FIS kiellettiin maaliskuussa. [27] Maa ajautui kymmenen vuotta kestaneeseen sisallissotaan , jonka aikana kuoli noin 150 000 ihmista. [28]

Abdelaziz Bouteflika vallassa 1999?2019

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Presidentti Abdelaziz Bouteflika myonsi vuonna 1999 amnestian kaikille kapinallisille, jotka laskisivat aseensa. Taman jalkeen vakivaltaisuudet alkoivat vahentya, ja vuonna 2003 hallituksen julkaisematon raportti paljasti valtion olevan vastuussa yli 6 100 ihmisen katoamisesta. [28] Bouteflika valittiin uudestaan vuoden 2004 vaaleissa ja jalleen 2009. Bouteflika junaili vuonna 2008 perustuslain muutoksen, jolla kolmas presidenttikausi tuli mahdolliseksi. [29]

Arabikevat levisi Algeriaan 28. joulukuuta 2010. [30] . Tammi-helmikuussa oli mielenosoituksia, mellakointia ja polttoitsemurhia. Protestoijat syyttivat hallitusta maan ongelmista, joita ovat asuntopula, tyottomyys, ruoan korkea hinta [31] [32] , huonot elinolot ja sananvapauden puute. [33] Bouteflika teki joitain myonnytyksia mielenosoittajille. Algerian suhteellisen korkea elintaso, opposition hajanaisuus ja islamilaisten mukanaolo jo ennen arabikevatta vaimensi hiljalleen protestit, eika Algeriassa tapahtunut vallankumousta.

Bouteflika sai huhtikuussa 2013 aivohalvauksen, mutta hanet valittiin silti presidentiksi 2014, vaikka hanta ei enaa juurikaan nahty julkisuudessa. Han ilmoitti hakevansa vuonna 2019 viela viidennelle kaudelle. [23] Sita seurasi viikkoja jatkuneet mielenosoitukset, joiden jalkeen Algerian armeija totesi huhtikuussa, ettei presidentti Bouteflika ole enaa kykenevainen hoitamaan tehtaviaan. Bouteflikan 20 vuotta kestanyt valtakausi nosti hanet Algerian historian pitkaaikaisimmaksi presidentiksi. Han keskitti presidenttina vallan itselleen, ja hanen valtakauttaan on luonnehdittu myos jonkinlaiseksi Algerian hukattujen mahdollisuuksien ajaksi. [34] [35]

Bouteflikan jalkeen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Algerian valiaikainen hallinto maarasi presidentinvaalit pidettaviksi 12.12.2019. Maassa oli laajoja mielenosoituksia, joissa vaaleja vastustettiin. Ehdokkaiksi hyvaksyttiin viisi henkiloa, jotka kaikki edustivat Bouteflikan aikaisia vallanpitajia, ja mielenosoittajien mukaan tarkoitus oli varmistaa vanhan eliitin pysyminen vallassa. Vaalien voittajaksi ja Algrerian seuraavaksi presidentiksi julistettiin entinen paaministeri Abdelmadjid Tebboune . Voittaja sai 58 prosenttia annetuista aanista vaaleissa, joiden aanestysaktiivisuus oli vain 40 prosenttia. [36] [37]

Politiikka

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Algeria on semipresidentiaalinen tasavalta . Presidentilla on huomattavasti valtaa, vaikka sita vahennettiin vuoden 2020 perustuslakiuudistusten aikana. Presidentti Abdelaziz Bouteflikan aikana vuonna 2008 poistettiin presidentin valtakausien rajoitukset, minka ansiosta Bouteflika istui nelja kautta. Vuonna 2020 valtakaudet rajattiin taas kahteen viisivuotiseen jaksoon. [38] Presidentin tehtaviin kuuluu nimittaa paaministeri, provinssien kuvernoorit ja monet siviili- ja sotilasjohtajat. Han myos nimittaa ministerit paaministerin konsultaation jalkeen. [39] Joulukuun 2019 presidentinvaaleissa presidentiksi nousi entinen paaministeri Abdelmadjid Tebboune . [40]

Algerian parlamentti on kaksikamarinen, alahuoneessa on 407 edustajaa ja ylahuoneessa 144. Alahuoneen edustajat valitaan vaaleilla viiden vuoden valein. Presidentti nimittaa kolmanneksen ylahuoneen edustajista, ja loput valitsevat paikallis- ja pronvinssitason valtuustot. Ylahuoneen edustajien kausi on kuusi vuotta, ja puolet heista vaihdetaan kolmen vuoden valein. [38]

Itsenaistymisen jalkeen Algeriaa hallitsi yksi puolue, Kansallinen vapautusrintama Front de Liberation Nationale (FLN). Vuoden 1988 mellakoiden jalkeen maassa sallittiin muut puolueet. [41] Laki kuitenkin kieltaa uskonnolliset puolueet, vaikka islamistisia puolueita silti on. Vuonna 2019 puoluerekisterissa oli kaikkiaan 64 puoluetta. FLN:n liittolainen 2000-luvulla on ollut Kansallisen demokratian liitto RND . Johtava oppositiopuolue on maltillisen islamistinen MSP , joka oli aiemmin FLN:n ja RND:N liittolainen. [42] Vuoden 2021 vaaleissa FLN sai 98 paikkaa, RND 58 paikkaa, MSP 65 paikkaa, Front El Moustakbal 48 paikkaa ja Mouvement El-Bina 39 paikkaa. Muut puolueet jaivat alle 10 edustajaan. Sitoutumattomia valittiin 84. [38]

Algerian televisio ja radio ovat valtion hallinnassa, mutta yksityinen vapaa lehdisto uskaltaa kritisoida vallanpitajia. Suoraa sensuuria ei ole, mutta valtiojohdon loukkaaminen on kielletty sakkojen tai vankilatuomioiden uhalla. Satelliittien kautta algerialaiset voivat seurata myos ulkomaisia televisiokanavia. [43]

Algerian ja Marokon rajat ovat vaikeat, ja niiden valista rajaa vartioidaan tiukasti. Lansi-Saharan itsenaisyytta Marokosta ajava Polisario toimii Algeriasta kasin. [44]

Vapauksien kehitys

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Algeria ei ole vapaa maa. [45] Maan poliittisia asioita on pitkaan hallinnut suljettu eliitti , joka perustuu armeijaan ja hallitsevaan puolueeseen, National Liberation Frontiin (FLN). Vaikka parlamentissa on useita oppositiopuolueita , vaaleja vaaristavat petokset , eivatka vaaliprosessit ole lapinakyvia. Muita huolenaiheita ovat katujen mielenosoitusten tukahduttaminen, tiedotusvalineiden vapauden lailliset rajoitukset ja rehottava korruptio . Hirak -protestiliikkeen nousu vuodesta 2019 on painostanut hallintoa ja johtanut sen tukahduttamaan toisinajattelua sen jalkeisina vuosina. [45]

Elokuussa 2023 Algeria veti pois Barbie-elokuvan elokuvateattereista, koska sen vaitetaan rikkovan moraalia. Paatos lopettaa elokuvan esitykset maassa seurasi samanlaisia ??toimia alueella. [46]

Algerian maakunnat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Algeriassa on 58 maakuntaa eli wilayaa . Maakuntajakoa muutettiin viimeksi vuonna 2019, jolloin 10 maan etelaosiin perustettua piirikuntaa muutettiin uusiksi maakunniksi. [47]

Wilayat jaetaan edelleen kuntiin. Seka maakuntia etta kuntia johtaa vaaleilla valittava valtuusto. Wilayan johdossa on lisaksi sisaministerion alainen maaherra. [41]


  1. Adrar
  2. Chlef
  3. Laghouat
  4. Oum El Bouaghi
  5. Batna
  6. Bejaia
  7. Biskra
  8. Bechar
  9. Blida
  10. Bouira
  11. Tamanrasset
  12. Tebessa
  13. Tlemcen
  14. Tiaret
  15. Tizi Ouzou
  16. Alger
  17. Djelfa
  18. Jijel
  19. Setif
  20. Saida
  21. Skikda
  22. Sidi Bel Abbes
  23. Annaba
  24. Guelma
  25. Constantine
  26. Medea
  27. Mostaganem
  28. M’Sila
  29. Mascara

  2. Ouargla
  3. Oran
  4. El Bayadh
  5. Illizi
  6. Bordj Bou Arreridj
  7. Boumerdes
  8. El Tarf
  9. Tindouf
  10. Tissemsilt
  11. El Oued
  12. Khenchela
  13. Souk Ahras
  14. Tipaza
  15. Mila
  16. Ain Defla
  17. Naama
  18. Ain Temouchent
  19. Ghardaia
  20. Relizane
  21. El Meghaier
  22. El Meniaa
  23. Ouled Djellal
  24. Bordj Badji Mokhtar
  25. Beni Abbes
  26. Timimoun
  27. Touggourt
  28. Djanet
  29. In Salah
  30. In Guezzam

Algerian maakuntakartta.

Talous

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Algerian kansantalous nojaa vahvasti raakaoljyyn ja maakaasuun . Algeria oli vuoteen 1962 asti riippuvainen maataloudesta ja Ranskan tuesta, mutta sen jalkeen hiilivetyjen tuotanto on hallinnut taloutta. [48] Niiden osuus bruttokansantuotteesta vuosien 2015?2020 valilla on ollut 19 prosenttia, viennista 94 prosenttia ja valtion tuloista 40 prosenttia. [49] Algerian talous karsi 2010-luvulla hiilivetyjen tuotannon ja hintojen laskusta, talouden yksipuolisuudesta ja poliittisesta epavakaudesta. [4] Bruttokansantuote kasvoi vuosina 2017?2019 vain 1,1 prosenttia, minka seurauksena bruttokansantuote asukasta kohden palasi vuoden 2014 tasolle. Koronaviruspandemian seurauksena bruttokansantuote supistui 5,5 prosenttia vuonna 2020, mutta seuraavana vuonna jalleen oljyn hinnan kohominen auttoi taloutta palautumaan. [49]

Maatalous on mahdollista vain rannikkotasangolla ja vuoriston laaksoissa, ja yli nelja viidesosaa maasta on viljelykelvotonta. Maatalousmaasta iso osa soveltuu vain laidunmaaksi . [48] Maatalous tuottaa 14,1 prosenttia bruttokansantuotteesta ja tyollistaa 10 prosenttia tyovoimasta. Maan tarkeimmat viljelykasvit ovat vehna , ohra , sitrukset , viinirypale , oliivi , tupakka ja taateli , ja se tuottaa huomattavasti korkkia . [4]

Valmistusteollisuus ja kaivostoiminta vastaavat 20,3 prosentista bruttokansantuotteesta ja 30 prosentista tyovoimasta. Suurimmat alat ovat oljy- ja maakaasutuotanto. [4] Oljyvarojen uskotaan kuitenkin ehtyvan 2000-luvun ensimmaisen puoliskon aikana. [48] Algeriassa kaivetaan lisaksi rautaa, lyijya, fosfaattia, uraani, sinkkia, suolaa ja kivihiilta. Valmistusteollisuuden tarkeimmat alat ovat ruoanjalostus-, tekstiili-, kemian- ja metalliteollisuus seka rakennusmateriaalien valmistaminen. [4]

Algerian kauppatase oli pitkaan positiivinen, mutta hiilivetyjen viennin vaheneminen on aiheuttanut taseen alijaamaisyyden. Vuonna 2016 ulkomaankaupan tase oli alijaamainen 20 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Oljyvienti on sen jalkeen taas kasvanut ja tuontien suuruus pienentynyt. [50] Algeriaan tuodaan tuotantohyodykkeita ja puolivalmisteita , kuten teollisuuskalustoa, kulutustavara ja ruokatuotteita. [48] Kiinan -tuonti vastasi vuonna 2017 yli 18 prosenttia kaikesta tuonnista. Merkittavimmat vientikohteet olivat Italia , Ranska , Espanja , Yhdysvallat ja Brasilia . [50] Algeria liittyi 2009 arabimaiden vapaakauppa-alueeseen ja ratifoi 2019 Afrikan mantereen vapaakauppasopimuksen . [51]

Algerian oli vuonna 2019 inhimillisen kehityksen indeksin (HDI) perusteella korkean elintason maa, ja sen suhdeluku oli 0,748. Laajat oljy- ja maakaasuvarat eivat kuitenkaan ole tuoneet vaurautta kaikkialle, ja vuonna 2018 YK:n kehitysohjelma arvioi, etta HDI on epatasa-arvon takia noin 20 prosenttia pienempi kuin se potentiaalisesti voisi olla. Vuonna 2011 gini-kerroin oli 27,6 ja koyhyysaste 3,7 prosenttia. Oljy- ja maakaasutuotto on sen jalkeen pienentynyt ja valtio joutunut leikkaamaan budjettiaan, joten koyhyys lienee 2010-luvun aikana lisaantynyt. [52]

Vaesto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Algerian vaesto vuosina 1960?2017 YK:n mukaan. Luvut ovat miljoonia asukkaita.

Algerian asukasluku vuonna 2021 oli YK:n tilasto-osaston mukaan 44 617 000. [2] YK:n vuoden 2022 arvion mukaan asukasluku kasvaa 50 miljoonaan vuoteen 2030 mennessa ja 60 miljoonaan vuoteen 2050 mennessa. [53] Algerian vaestosta noin 90 prosenttia asuu rannikkoalueilla, kuitenkin noin 1,5 miljoonaa asukasta asuu aavikkoalueilla lahinna kerailytalouteen ja karjanhoitoon liittyvissa olosuhteissa. [41] Suurimmat kaupungit olivat vuoden 2008 vaestonlaskennan mukaan Alger (2,36 miljoonaa asukasta), Oran (803 000) ja Constantine (448 000). [54]

Algerian vaestosta noin kolme neljasosaa on arabeja , vaikkakin suurin osa kansasta onkin berberien ja alueelle 700-luvun jalkeen tulleiden arabien, etelaeurooppalaisten ja Saharan etelapuolen afrikkalaisten jalkelaisia. Algerian nykyvaesto on seurausta vuosisatojen arabisaatiosta ja islamisaatiosta . Noin viidesosa kansasta kuitenkin identifioituu johonkin berberikansoista. Suurin niista on Algerian itaosan vuoristojen kabyylit . Muita berberikansoja ovat Auresvuorten chaouit , Saharan pohjoisosien mozabitet ja Ahaggarin tuaregit . [55]

Algerian virallinen kieli on arabia , jonka darja-murretta puhuu noin 80 prosenttia vaestosta. Loput 20 % puhuvat berberia . Myos ranskaa osataan yleisesti historian ja kouluopetuksen takia, mutta se on erittain harvinainen aidinkielena. Enimmakseen sita kaytetaan virastokielena. [56] Berberikielia syrjittiin pitkaan arabipolitiikan seurauksena, mutta 1980-luvulla alettiin vaatia berberikulttuurien elvyttamista. Berberi hyvaksyttiin 2002 toiseksi kansalliskielista ja vuonna 2016 siita tehtiin myos maan virallinen kieli. [57]

Uskonto

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Islamin sunnisuuntaus on dominoiva uskonto Algeriassa, se on myos valtionuskonto ja siihen kuuluu vaestosta 99 %. Open Doors -jarjeston World Watch -listauksen mukaan kristityt kokevat Algeriassa hyvin korkeaa vainoa . Jarjeston mukaan muslimikaannynnaiset ovat vaarassa joutua seka perheidensa etta paikallisten johtajien vainojen kohteeksi. Muita uskontoja saatelevat lait kieltavat kaiken toiminnan, joka vaarantaa islaminuskoa. 2020-luvun vaihteessa Algerian viranomaiset aloittivat jarjestelmallisen kampanjan Algerian protestanttisia kirkkoja vastaan. Viranomaiset sulkivat 13 kirkkoa ja antoivat muille kirkoille maarayksen lopettaa kaikki toiminta. [58] [59]

Terveys ja koulutus

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Algerian koulunkayntiaste on korkea, ja lukutaito on 81,4 prosentilla vaestosta. Miehilla osuus on 87,4 prosenttia ja naisilla 75,3 prosenttia. Korkeakoulutuksessa on naisia enemman kuin miehia. [60] Merkittavia yliopistoja ovat esimerkiksi Ferhat Abbasin yliopisto ( ransk. Universite Ferhat Abbas Setif 1 , UFAS1), Oranin yliopisto 1 ( ransk. Universite d'Oran 1 Ahmed Ben Bella ), Tlemcenin yliopisto ja Algerian Benyoucef Benkheddan yliopisto ( ransk. Universite d'Alger 1 ).

Maailmanpankin vuoden 2021 tilastojen mukaan algerialaisten elinajanodote on 76,9 vuotta. [61] Imevaiskuolleisuus oli puolestaan vuonna 2020 21,2 tuhatta syntynytta kohti. [2] Sairaaloita ja terveysasemia on erityisesti maan pohjoisosissa ja suurimmissa kaupungeissa, kun taas syrjaisilla vuoristoseuduilla ja Saharassa on vain muutamia nykyaikaisia toimipaikkoja. Tuberkuloosi , hepatiitti , tuhkarokko , lavantauti , kolera ja punatauti ovat yleisia ongelmia. [39] Algeria on kuitenkin saanut vahennetyksi muun muassa tuberkuloositapauksia. Vuonna 2003 tapauksia oli 62,8 jokaista 100 000 ihmista kohti, kun vuonna 2013 tapauksia oli 53,5. [62] Maailman terveysjarjesto julisti 2019 Algerian toisena Afrikan maana vapaaksi malariasta . [63] Vuonna 2007 arvioitiin, etta HIVin kantajia oli alle 0,1 % aikuisvaestosta, kaikkiaan noin 21 000 henkea. ARVT-laakitysta olisi tarvinnut noin 4 900 henkea, mutta sita sai noin viidennes eli tuhat henkea. [64]

Kulttuuri

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Arkikulttuuri

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Nainen perinteisessa haik -vaatteessa.

Algerian kulttuuri ja yhteiskunta on menettanyt kolonialismin , vaikean itsenaisyystaistelun seka itsenaisyyden jalkeisen politiikan seurauksena jatkuvuutensa. Kaytannossa vain syrjaisimmat berberiryhmittymat ovat sailyttaneet perinteisemman elamantyylin. Keskeisin kansaa yhdistava tekija on islam , joka nakyy jokapaivaisessa elamassa. Algeriassa islam yhdistyy erityisesti perinteisten arvojen tukemiseen eika niinkaan vallankumoukselliseen ideologiaan. [65]

Algerian ruokakulttuuri on saanut vaikutteita arabeilta, berbereilta, turkkilaisilta ja ranskalaisilta. Kuskus tarjoiltuna lihan ja vihannesten kanssa on perinteinen ruoka-annos. Paikallisia erikoisuuksia ovat muun muassa lihataytteinen leivonnainen brik ja nauta- tai lammasmakkara merguez . Jalkiruoat pohjautuvat usein paikallisiin tuotteisiin, kuten viikunoihin , taatelihin , manteleihin ja hunajaan . Suosittuja seurajuomia ovat turkkilaistyylinen vahva ja makea kahvi ja minttutee . [65]

Taiteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Algerian alueella on syntynyt useita musiikkityyleja. [65] Hieman rapin tavoin kaduilla syntynyt kantaa ottava rai-musiikki sai alkunsa Oranin kaupungissa. Se on hyvin suosittua, tunnetuimpina tahtinaan Khaled , sisallissodan uhriksi joutunut Cheb Hasni , Cheb Mami ja ranskalainen Faudel . [66]

Abdelhamid ben Hadougaa pidetaan modernin algerialaisen arabikirjallisuuden isana. Jean Amrouche oli puolestaan Pohjois-Afrikan ensimmaisia tunnettuja ranskankielisia runoilijoita. [65] Suomessa tunnetuin algerialainen kirjailija on Mohammed Dib , jonka teoksista ovat ilmestyneet suomeksi Sisapiha (1952) ja Vuoret odottavat (1954). [67] Nobelisti Albert Camus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Algeriassa. Muita tunnettuja kirjailijoita ovat Kateb Yacine ja Abdelkader Alloula [68]

Algerialainen elokuva-ala on elavaista, vaikka se onkin valilla kohdannut painetta hallitukselta ja islamismeilta. Italialainen yhteistuotanto Taistelu Algeriasta (1966) oli itsenaisen Algerian ensimmainen merkittava elokuvatuotanto. Algerialaisista ohjaajista tunnustusta ulkomailla ovat saaneet Mohammed Lakhdar-Hamina ja Merzak Allouache . [65]

Unescon maailmanperintoluettelossa on seitseman algerialaista kohdetta, kuusi kulttuurikohdetta ja yksi sekakohde, Tassili n’Ajjerin vuoristo. Kulttuurikohteet ovat Algerin vanha osa eli Kasbah , Beni Hammadin Al Qal’a eli hammadidien berberivaltakunnan ensimmainen paakaupunki, roomalaisvallan aikainen Cuicul (nyk. Djemila ), M’Zabin laakso aavikolla, Thamugadin roomalaissiirtokunta nykyisessa Timgadissa ja Tipasa , jossa on jaanteita foinikialaisten ja roomalaisten ajoilta. [69]

Urheilu

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Algerian ja Armenian valinen jalkapallomaaottelu.

Jalkapallo , kasipallo , lentopallo ja yleisurheilu ovat suosittuja urheilulajeja. [65] Maassa on yli kaksituhatta jalkapalloseuraa ja niissa 203 900 rekisteroitya pelaajaa. Rekisteroitymattomia pelaajia on arviolta puolitoista miljoonaa. Algerian jalkapallomaajoukkue oli FIFA-rankingissa sijalla 30 joulukuussa 2023. [70]

Algeria on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964 alkaen. Se on saanut kaikkiaan 15 mitalia. [71] . Maa on menestynyt erityisesti keskimatkan juoksussa . [65]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Brown, L. Carl ym: Algeria Encyclopedia Britannica . 15.3.2022. Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  • BTI 2022 Country Report ? Algeria (PDF) 2022. Gutersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  • Metz, Helen Chapin. (toim.):  Algeria: A Country Study . Washington: GPO for the Library of Congress, 1994. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.5.2022). (englanniksi)

Viitteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ a b Algeria The World Factbook . CIA. Viitattu 24.12.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Algeria UNData . United Nations. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g The economic context of Algeria 6/2022. Lloyds Bank. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  5. ↑ ????????? ????????? ??????????? ??????? ? ????? 1996 (Algerian perustuslaki)  (Artikla 11) el-mouradia.dz . Arkistoitu 18.7.2012. Viitattu 28.12.2021. (arabiaksi)
  6. ↑ a b c d e f g Brown ym: Algeria: Land Encyclopedia Britannica . Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Metz: The High Plateaus and the Saharan Atlas Algeria: A Country Study . Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Metz: The Sahara Algeria: A Country Study . Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Country Guide Algeria BBC Weather
  10. ↑ Algeria Geography FAO
  11. ↑ National Parks, Nature Reserves, Tourist Attractions Algeria.com . Viitattu 28.9.2021.
  12. ↑ Aisling Irwin: Algeria fossils cast doubt on East Africa as sole origin of stone tools Nature.com . 29.11.2018. Springer Nature Limited. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Metz: Prehistory of Central North Africa Algeria: A Country Study . Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  14. ↑ David Coulson & Alec Campbell: Rock Art of the Tassili n Ajjer, Algeria (PDF) Trust For African Rock Art. Arkistoitu 30.9.2019. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Africa's first civilizations: from 3000 BC History of North Africa . Historyworld. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Metz: Carthage and the Berbers Algeria: A Country Study . Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Kazhdan, Alexander P.:  The Oxford dictionary of Byzantium , s. 33. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-0-19-504652-6 . (englanniksi)
  18. ↑ Metz: Vandals and Byzantines Algeria: A Country Study . Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Muslim North Africa: from AD 642 History of North Africa . Historyworld. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Sanderson Beck: Algeria in the Ottoman Empire 1700-1830 Mideast & Africa 1700-1950.
  21. ↑ Robert Davis: British Slaves on the Barbary Coast BBC. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  22. ↑ Metz: Abd al Qadir Algeria: A Country Study . Viitattu 8.5.2022. (englanniksi)
  23. ↑ a b c d e f g h i Brown ym: Algeria: History Encyclopedia Britannica . Viitattu 22.6.2022. (englanniksi)
  24. ↑ a b Eleanor Stanford: Algeria Countries and Their Cultures . Advameg. Viitattu 22.6.2022. (englanniksi)
  25. ↑ a b Algeria profile - Timeline BBC News . 9.4.2019. BBC. Viitattu 23.6.2022.
  26. ↑ Ahmed Ben Bella oli Ranskan ja Algerian sankari ja kummankin vanki Helsingin Sanomat . 21.12.2020.
  27. ↑ Metz: Chadli Bendjedid and Afterward Algeria: A Country Study . Viitattu 23.6.2022. (englanniksi)
  28. ↑ a b Algeria International Center for Transitional Justice. Viitattu 23.6.2022. (englanniksi)
  29. ↑ Algeria Country Profile BBC . 2019. Viitattu 28.9.2021. (englanniksi)
  30. ↑ Aljazeera.net . (englanniksi)
  31. ↑ Will The Arab Spring Ever Reach Algeria? ( Arkistoitu ? Internet Archive) Les Echos 2012-12-22
  32. ↑ Algerian riots resume over food prices . The Guardian, News World News Algeria 7.1.2011.
  33. ↑ Aljazeera.net (englanniksi)
  34. ↑ Ailing Algeria leader quits amid protests bbc.com . 3.4.2019. Viitattu 4.12.2019. (englanniksi)
  35. ↑ Abdelaziz Bouteflika: Algeria's longest-serving president aljazeera.com . Viitattu 4.12.2019.
  36. ↑ Former PM Abdelmadjid Tebboune wins Algeria's presidential election euronews . 12.12.2019. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  37. ↑ Algeria protesters 'angry about the five candidates' ahead of vote, says France's 24's Philip Turle France 24 . 6.12.2019. Viitattu 10.12.2019. (englanniksi)
  38. ↑ a b c Algeria: Freedom in the World 2022 Country Report FreedomHouse. Viitattu 27.6.2022. (englanniksi)
  39. ↑ a b Brown ym: Algeria: Government and society Encyclopedia Britannica . Viitattu 27.6.2022. (englanniksi)
  40. ↑ Algeria's President-elect Abdelmadjid Tebboune faces fresh protests euronews . 12.12.2019. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  41. ↑ a b c Background note (arkistoitu versio) 2012. US Department of State. Viitattu 18.10.2013.
  42. ↑ BTI 2022 Country Report ? Algeria, s. 16.
  43. ↑ Algeria Country Profile BBC
  44. ↑ BTI 2022 Country Report ? Algeria, s. 7.
  45. ↑ a b Algeria: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House . Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  46. ↑ https://www.facebook.com/FRANCE24.English:+ Algeria quietly withdraws 'Barbie' from local cinemas France 24 . 15.8.2023. Viitattu 15.8.2023. (englanniksi)
  47. ↑ 10 Administrative Districts Promoted into Provinces with Full Prerogatives 27.11.2019. Algeria Press Service. Viitattu 31.1.2022.
  48. ↑ a b c d Brown ym.: Algeria: Economy Encyclopedia Britannica . Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  49. ↑ a b Algeria (PDF) The World Bank Group. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  50. ↑ a b Foreign trade figures of Algeria 6/2022. Lloyds Bank. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  51. ↑ BTI 2022 Country Report ? Algeria, s. 23.
  52. ↑ BTI 2022 Country Report ? Algeria, s. 19.
  53. ↑ UN Population Division Data Portal United Nations. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  54. ↑ Algeria: Major cities Citypopulation . 13.3.2019. Thomas Brinkhoff. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  55. ↑ Brown ym: Algeria: People Encyclopedia Britannica . Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  56. ↑ Algeria ( Arkistoitu ? Internet Archive) afrikkaseura.com Viitattu 25.1.2011
  57. ↑ Silvia Quattrini: The ongoing struggle of indigenous Tamazight speakers in the wake of the pandemic MRG. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  58. ↑ World Watch List 2021 Open Doors . Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  59. ↑ 2020 Report on International Religious Freedom: Algeria United States Department of State . 12.5.2021. Viitattu 14.11.2021.
  60. ↑ BTI 2022 Country Report ? Algeria, s. 27.
  61. ↑ BTI 2022 Country Report ? Algeria, s. 3.
  62. ↑ WHO country cooperation strategy at a glance: Algeria (PDF) 5/2016. WHO. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  63. ↑ Algeria and Argentina certified malaria-free by WHO 22.5.2019. WHO. Viitattu 29.6.2022. (englanniksi)
  64. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Algeria 2008 WHO. Viitattu 20.10.2010. (englanniksi)
  65. ↑ a b c d e f g Brown ym: Algeria: Cultural life Encyclopedia Britannica . Viitattu 3.7.2022. (englanniksi)
  66. ↑ Rai ( Arkistoitu ? Internet Archive) Afropop Worldwide
  67. ↑ Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Mohammed Dib (1920?2003) Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  68. ↑ Kateb Yacine, Abdelkader Alloula et Albert Camus revisites Algerie 360 (ranskaksi)
  69. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
  70. ↑ Men's Ranking FIFA. Viitattu 24.12.2023. (englanniksi)
  71. ↑ Algeria Olympics sports-reference.com . Arkistoitu 23.3.2019. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Jasenvaltiot
Jasenet
Jaadytetty
Tarkkailijat

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Algeria&oldid=22405790 ”